Elämä, mikset sä voita?
Kiitos helteiden ja kiitos tehokkaan ilmastoinnin huoneistossamme, olen nyt jossain ihme flunssassa keskellä kesää. Nenä vuotaa, kurkku on karhea ja ääni muistuttaa viskibassoa. Hekumallinen näky.
Ensin olin sitä mieltä, että en liiku futoniltani senttiäkään tänään, mutta pakkohan sitä oli ruokaa saada ja hakea myös vähän C.C. Lemonia, jossa on ”70 sitruunan edestä vitamiineja”. Jup, no ne sitruunat ei oo kyllä vieläkään vieneet tätä oloa pois, mutta ainakin on vatsa ruokittu.
Istuimme siis tovin Asagayan kahvilassa datailemassa läppiksinemme ja ihastelimme kaunista, sateista kaupunginosaa eri päässä kuin yleensä. Kotiin palattuamme taifuuni yltyi entisestään ja nyt se sitten repii tuolla puutarhaa, helisyttelee iloisesti ikkunalaseja ja koputtelee kattorappeuksia.
Huomenna pitäis lähteä aamulla Sendaihin (jee, Nightmaren kotikaupunki!). Tota ulkoilmaa kun tässä kuulostelee, niin nähtäväksi jää, viekö meidät sinne bussi vai vene. Nähtäväksi myös jää, pääsenkö aamulla ylös tän olotilani kanssa. xD
Zombieland for the win.
Tänään mulla ei ole tarjoilla teille edes kuvia, koska flunssakoomassani en viitsinyt alkaa taiteilemaan kameran ja sateenvarjon kanssa. Mutta uskokaa, että sateinen Asagaya oli kaunis! Korvaan tän menemällä sinne uudestaankin ja sit otan kuvia!
Meepulta on päässyt tänään kaikenlaisia sadatteluja, mutta onneks jääkaapissa on sitä jäätelöä, niin ei oo iskenyt taifuuni täällä sisälläkin. :D
Doddih, Taifuuni ja Zombieland kuittaa ja menee nyt nukkumaan. Jaksetaan kuitenkin uskoa, että se elämä voittaa sittenkin. Pääseehän sinne Sendaihinkin vaikka selkää uiden.
About Farna
Tokiopolitan 