Nanba
Keskiviikkona kärräsin kaksi matkalaukkuani Tokion Kouenjista Oosakan Nanbaan matkan viimeistä osaa varten. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä isot ostokset vasta juuri ennen kotiin lähtöä, mutta Tokion kaupat houkuttelivat siihen malliin, että yritin olla keräämättä Oosakasta turhaa kamaa mukaan. (12 pokkaria mangaa eivät olleet turhia.)
Ihan itse nostin ylähyllylle. Kaksi 15 kg:n matkalaukkua on osoittautunut huomattavasti kätevämmäksi ratkaisuksi kuin yksi 25 kg:n laukku.
Aika kului siis lähinnä Nanbassa pyörien. Aiemmin olen yöpynyt pari kertaa Doubutsuenmaen aseman tienoilla ja kerran (viisi vuotta sitten Farnan kanssa) Nanbassa, ja tällä kertaa arvoin itseni taas Nanbaan hyvin lähelle ihanaa etanakämppäämme. (Tällä kertaa kotoa ei löytynyt mitään eläimiä, vaikka alakerran kolikkopesula varoittelikin, että ruoantähteet roskiksissa houkuttelisivat torakoita.) Sain samalla tehtyä kierroksen vanhoilla kulmilla: maailman ihanin kamala lemmikkieläinliike (tarvitsen oman puudelin), hämmentävä jättimäinen demonipää temppelin pihalla (valitettavasti portit olivat kiinni, joten en päässyt katsomaan lähempää), avokadoja-ja-suolaa-baarikatu…
Vähän teki pahaa syödä vohveli-Atobe
Tärkeimpänä muistona Oosakasta jäi mieleen Prince of Tennis -kahvila. En edes tiennyt sen olemassaolosta (eikä se olekaan olemassa kuin tämän kesän ajan), satuinpahan vain kävelemään ohi kaupungin keskeisimmällä ostoskadulla. Totta kai sinne piti päästä seuraavana päivänä tyhjällä vatsalla kokeilemaan ruokalista läpi. Harmi, että pöytäaika on rajoitettu yhteen tuntiin ja koko tilaus piti tehdä kerralla, joten päässyt testaamaan kuin yhden pääruoan, jälkiruoan ja juoman. (Atoben aamiainen, Yukimuran ja Maruin puutarhakakku ja Nioun ja Yagyuun illuusiosooda.)
Teemaan sopivasti kahvilassa soivat Tenipuri-biisit ja screeneillä pyöri klippejä Shinpuri-animesta. En ole vielä katsonut kyseistä animea, mutta alkoi vähän kiinnostaa. Kahvilan jälkeen pysähdyinkin vielä Book-offissa ostamassa 12 osaa Shinpuri-mangaa.
Sen sijaan aburi salmon on aina hyvää
Muissa ruokauutisissa: löysin ensimmäistä kertaa tonnikalasushia, josta en pitänyt. Nanba walkin liukuhihnapaikassa tarjottiin hirveän paksuja ja sitkeitä palasia, joista toinen meni läpi viiden minuutin pureskelulla ja kovalla tahdonvoimalla, toisen jätin kokonaan syömättä.
Oosakassa vierähti kaksi ja puoli päivää, joiden jälkeen junalla Kansain lentokentälle, koneeseen ja kymmenen tunnin leffamaratonin jälkeen takaisin Suomeen. Olo on melko kuollut, mutta eiköhän siitä nukkumalla selviä.
About Meepu
Tokiopolitan 