Tokiopolitan

Seikkailuja Japanissa (ja joskus muuallakin)

Sendai exclusive

Pahoitteluni pitkäaikaisesta hiljaiselosta. Olemme kumpikin kunnossa (tai no, ainakin kun viimeksi Meepua näin, mikä oli puolitoista vuorokautta sitten) ja pitäneet hauskaa olan takaa.

Meepu: Olen kunnossa! Kommentointi hieman viivästyi ylimääräisen reissun takia, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Lähdimme viime keskiviikkona aamubussilla kohti Sendaita ja köröttelimme kuutisen tuntia maisemia ihaillen ja Gleetä katsoen.

Tällainen kuva tuli räpsäistyä bussin ikkunasta.

Ilma oli mitä kaunein, vaikka edellisen yön torppaamme huojuttikin melkoinen taifuuni. Tulipahan sekin koettua. Maanjäristystä seuraavaksi odotellessa…

No joo, kuitenkin, Sendai.

…..
…….
En tiedä mistä alkaa. Ihastuin siihen paikkaan oikein tosissani. Siellä on kaikkea! Kauniita naapurilähiöitä, puistoja, kiinnostavia hautausmaita, temppeleitä, sopivan kokoinen keskusta, paljon shoppailumahdollisuuksia kohtuullisemmalla hinnalla kuin Tokiossa…

Meepu: Aloitetaan vaikka alusta: Saavuimme Sendaihin ja hyppäsimme asemalta bussiin, joka vei meidät Kimachiin. Hostellimme sijaitsi Shiheimachissa, ihan vanhoilla hoodeillani (minkä takia sen valitsinkin :D) Sanjoumachin vieressä. Muita vieraita ei juurikaan ollut, pari saksalaista vilahti jossain vaiheessa näkökentässä, mutta enimmäkseen saimme olla omassa isossa tatamihuoneessamme hyvässä rauhassa. Omistajakin oli mukava, joten suosittelen Sendai Maplea muillekin budjettimatkaajille. Miinuksena vain se, että illan kotiintuloaika 23:30 oli melko aikainen (mutta emme onneksi jääneet nukkumaan kadulle, vaikka siitä välillä vähän lipsuimmekin). Ensimmäisenä päivänä kiertelimme lähinnä naapurustoa. Illalla kävimme katsomassa yöelämää ja juomassa pari drinkkiä espanjalaistyylisessä ravintolassa, jonka oliivit olivat tosi hyviä.

Ja todellakin shoppasimme.

Meepu: Ja tähän oli jostain syystä ihan pakko laittaa kuva Don Quijotesta, joka on kamala krääsäkauppa… mutta josta toisaalta löytyy aina kaikki tarvittava, sukkahousuista tekoripsiin, White Sodaan, Tikru-pyjamiin, technicolor zebra -kuvioituihin pyyhkeisiin ja pesusieniin asti.

Kävimme yhtenä päivänä myös rauhoittumassa (ja keräämässä voimia uuteen shoppailumaratoniin) temppelialueella.

Paikalle tuli myös pieni joukko esikoululaisryhmäläisiä, jotka opettelivat kellonaruista vetämistä.

Meepu: Toisena päivänä siis. Kyseinen temppeli oli nimeltään Oosakihachiman. Ostin sieltä ennustuksen ja sain Daruman. Temppelikäynnin jälkeen kävimme vakiolounaspaikassani Di Verdessä pizzalla ja pastalla ja jatkoimme sieltä shoppailemaan.

Mukaan tarttui shoppailukierrokselta lisää kenkiä ja vaatteita, ja pitihän niitä lähteä sitten yöelämään ulkoiluttamaankin.

Gotta love nightlife!

Meepu: Jostain syystä Tokiosta ei ole tarttunut mukaan vielä juuri mitään muuta kuin fanikrääsää, mutta Sendaista ostin sitten kaikkia mahdollisia vaatteita eriparilahkeisista Algonquinsin trikoohousuista Skinny Lipin minimekkoihin… Lisäksi löysin myös pitkästä aikaa luovuuteni! Olin selvästi jättänyt sen Sendaihin. :D Ilmankos kirjoittaminen onkin tökkinyt keväästä 2010 asti…
Meepu: Perjantaina heräsin aikaisin ja lähdin aamulla tallille. Sain ratsastaa ensimmäistä kertaa Empoulla, yay! Ihanaa oli myös se, että tapasin peräti neljä vanhaa tuttua. Lisäksi tunsin saaneeni aikaan jotain oikeasti merkittävää, kun paljastui, että ratsastuskerhoon kuuluu nykyään myös yksi saksalainen tyttö. Tohokun yliopiston ratsastuskerhohan täyttää ensi vuonna pyöreät 100 vuotta, mutta minä olin sen ensimmäinen ulkomaalainen jäsen ikinä liittyessäni vuonna 2009. Mahtavaa, että minusta jäi sen verran hyvät muistot, että ne uskalsivat ottaa toisenkin!

Kävimme myös randomilla multikeikalla, jossa soitti viitisen bändiä pienellä, viihtyisällä klubilla. Väkeä ei paikalla tainnut olla viittäkymmentäkään, mutta tunnelma oli katossa. Onnistuin tosin telomaan siellä pikkurillini eräässä sivulle auki vedettävässä liukuovessa (alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, huom huom!) mutta eipä tuo menoa haitannut. Eikä haittaa edelleenkään, vaikka se on turvonnut ja sinertävä. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja etenkin sattuu, opetti eräs viisas mua aikoinaan. Sellasta se on.

Meepu: Meiltä jäi näkemättä Silk Duzz Factory. Awakella oli mahtava lavaenergia. Scli+pt:n vokalistia Farna kutsui mini-Tatsurouksi, enkä ensin ollut ihan samaa mieltä, mutta kun se alkoi laulaa, hyväksyin lempinimen. On sillä tosi hyvä ääni. Nocturnal Bloodlust oli raskas ja soitti hyvin, muttei kuitenkaan kamalasti innostanut kumpaakaan meistä. Erumun Liisa Ihmemaassa -teemaan Farna rakastui täysin, ja minäkin tykkäsin, niiden tahdissa oli kiva tanssia. Viimeiseksi esiintynyt LuLu oli kyllä kivoin, paikalla jäänyt yleisö oli ihan täysillä mukana ja saatiin tanssia ja moshata kunnolla. :D Keikan jälkeen lähdettiin vielä juomaan Ti Amoon, jonne jouduttiin kävelemään melko pitkään, mutta ruoka-, juoma- ja tarjoilijatarjonta korvasi nähdyn vaivan.

No joo, onsen jäi nyt kokematta, mutta se ei haittaa, sillä vielä ehtii muuallakin Japanissa. Nautimme sen sijaan shoppailusta, kulinaristisista elämyksistä (maistoin elämäni ensimmäistä kertaa lehmän kieltä. SE OLI HYVÄÄ!!!) ja tarjoilijoista, jotka tarjosivat jo itsessään silmänruokaa.

Meepu: Viimeisenä päivänä ei tehty oikeastaan muuta kuin käytiin syömässä paikallista herkkua lehmänkieltä, haettiin viimeiset White soda -pullot ja istuttiin Starbucksissa juomassa (mehu/teepohjaisia) mangofrappuccinoja mangovanukkaalla.

Silmä lepäsi myös kauniissa rakennuksissa ja mukavassa ilmapiirissä.

Miksei Suomessa ole mitään näin hienoa?

Pilvinenkin päivä oli silti kaunis Sendaissa.

Kyllä, tuonne haluaa takaisin. Ihmisetkin olivat aivan ihania siellä. Ovathan ne siis ihan kaikkialla Japanissa, mutta etenkin tuolla tunsi olonsa jotenkin… että sinne voisi kotiutua. Vähän kuten täällä Tokion Koenjissakin. Ehkä siksi, koska vaikka siellä on kaikki suurempaa kuin Suomessa, ei silti tunne hukkuvansa massaan ja betoniviidakkoon.

Olen nyt ollut parisen päivää itsekseni Koenjissa, sillä Meepu lähti tapaamaan kaveriaan Ibarakiin. Saanemme blogipäivityksen niiltä tiimoilta hänen palattuaan takaisin. Eilen tutustuin uusiin naapureihimme käytävän päässä. Pari suomalaista tyttöä, jotka halusivat seuraa Koenjin yöelämässä. No, kävimme karaokessa ja sitten vein tytöt Captain Bacchusiin, missä kävimme viettämässä myös Annikan läksiäisiä viikko sitten. Tänään Katsu tulee kylään kokkaamaan, ja taidan kutsua tytöt kylään myös. Toivottavasti Meepu ei ole liian väsynyt palatessaan, sillä futonit ovat kyllä nyt käärittyinä tuonne kaappiin pois tieltä… ^^;

Meepu: Olin, mutta milloinkas minun mielipiteistäni olisi välitetty…

Eilen vietin lähinnä pyykkäys- ja lepopäivää, mutta tänään lähdin kävelyllekin ja kävin syömässä liukuhihnasushia ja istumassa piraattilaivahenkisessä kahvilassa, jossa ihana vanha rouva tarjoili mitä täydellisintä jääkahvia. Pian sisälle astui toinenkin rouva ja he alkoivat keskustella keskenään niitä näitä. Ihanaa, kun alkaa ymmärtää yhä enemmän jotain keskusteluista. Kunpa vain kaikki puhuisivat täällä yhtä hillityn rauhallisesti ja selkeästi kuin vanhat naiset. Helpottaisi kovasti keskustelun seuraamista. :D

Laitan nyt vielä pari kuvaa Sendaista ja sitten menen valmistelemaan keittiötä kokkausta varten. Laters! ♥

Matkalla sinne, missä tapahtuu. ;)

Miellyin lähiöelämäänkin.

Toinen toistaan hienompia sukuhautoja.

No joo, mutta nyt menen! o/

About Farna

Impulsive, passionate, adventurer. "If you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best."

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tietoja

This entry was posted on 25.6.2012 by in Uncategorized.
%d bloggaajaa tykkää tästä: