Tokiopolitan

Seikkailuja Japanissa (ja joskus muuallakin)

Kivaa ja helppoa

Eiliset kreisibileet olivat tosiaan ihan yhtä kreisit kuin luvattiinkin, vaikka suurin osa kreisiydestä johtuikin siitä, että joku pahaa-aavistamaton sielu meni antamaan armaalle Fuu-chanillemme tequila-pullon. Edellämainittu Fuu-chan ei siis tänä aamuna ollut kovin hyvässä hapessa, vaan pysyi aamulla hereillä vain blogimerkinnän tekemiseen ja CocaCola Zero -pullon hakemiseen kuluneen ajan ennen kuin nukahti uudestaan. Naapurin Acchankaan ei Twitterin perusteella vaikuttanut kovin virkeältä, mutta lähetti meille kuitenkin edellisen illan kuvat, joiden avulla pystyin kertomaan (sillä hetkellä hereillä olleelle) Fuu-chanille hieman lisää hänen uuden suosionsa syistä.

Farna: ”Kuuluisuutta se on negatiivinenkin kuuluisuus.” -farnismi

Tänään laiskotti.

Oma olonikaan ei ollut ihan paras mahdollinen: Olin tulla mökkihöperöksi, ja paras lääke siihen on tietysti lenkille lähteminen. (Jos olet lääkärini, lopeta lukeminen tähän.) Hölkkäilin siis rennosti kaksi juna-asemanväliä Ogikuboon ja takaisin. Jalkoja ei koskenut lenkin aikana eikä sen jälkeen, joten pidän tätä menestyksenä. Palattuani Fuu-chan oli taas hieman paremmassa hapessa ja iltapäivä jo pitkällä, joten siirryimme päivän ensimmäiseen varsinaiseen aktiviteettiin eli pyykinpesuun. Koska oli taas sateinen päivä, toivoimme näkevämme taas pyykkikaverimme, ja siellähän se köllöttelikin omassa pahvilaatikossaan pesulan seinän ja juoma-automaatin välissä. Tänään se ei kyllä ollut yhtä seurallinen kuin aiemmin, vaan otti rapsutuksemme vastaan tyynesti liikkumatta paikaltaan.

Kun vaatteet olivat puhtaat ja kuivat, lähdimme syömään. Emme tällä kertaa kulkeneet Kouenjin asemalle, vaan menimme vastakkaiseen suuntaan Asagayaan, jossa olikin ihan yhtä monipuolinen ruoka- ja shoppailutarjonta. Hetken pohdinnan jälkeen päädyimme kiinalaiseen ruokaan: Farna popsi herkullisennäköisen ramen-aterian, minä chaahania eli paistettua riisiä. Eilisissä bileissä tarjotut gyouzat olivat vielä kielellä, joten napsimme vielä muutaman sellaisenkin. Kuten aina, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kotimatkalla hain vielä konbinista jälkiruoaksi hienoimman leivän ikinä.

Spider-pan!

Farna sattui mainitsemaan (taas kerran) Ayabien poikien tähdittämän Enishi-elokuvan juuri, kun satuimme kulkemaan Book-Offin ohi (pelkkää sattumaa?). Enishiä ei tälläkään kertaa löytynyt, mutta sen sijaan minulle tarttui mukaan Kiyoharua, Buck-Tickia, Miyavia ja LM.C:tä, Farna kartutti Nightmare-kokoelmaansa. 3 DVD:tä alle 50 eurolla oli liian hyvä hinta jättää levyt hyllyyn. ^_~

Farna: Ja kolme Nightmaren sinkkua yhteishintaan 6€. Sillä lailla. :D

Farna oli sopinut illaksi tapaamisen kaverinsa Kiran kanssa, eikä kehdannut jättää sitä väliin, vaikka tunsi olonsa vielä melko zombimaiseksi. Minäkään en viitsinyt jäädä illaksi yksin kotiin istumaan, vaan suuntasin, no, arvasitte varmaan jo otsikosta. :D Astuin sisään, toivotin hyvää iltaa ja kohtasin noin viisitoista sekuntia jäätävää hiljaisuutta, kunnes omistajan vaimo/tarjoilija Tama tajusi, kuka olen, ja otti minut tiukkaan halausotteeseen. Minut ja Nokku siis muistettiin edelleen. Tama kertoi heidän olleen huolissaan Nokusta vuoden takaisen Uuden-Seelannin maanjäristyksen vuoksi, ja Heeseykin oli kuulemma joskus miettinyt, mitä meille kuuluu.

Loppuiltaan kuului tuliaislakkalikööriä, umeshua, hyvää musiikkia ja uusia tuttavuuksia. Pöydän äärellä (paikkahan on siis niin pieni, ettei siellä ole kuin yksi pöytä) kanssani istui kaksi tyttöä, jotka ovat perustaneet cover-bändiä, joka on kuulemma vielä surkea mutta ainakin heillä riittää intoa. Pääsin myös dissaamaan oshare keitä erään Malice Mizer -fanin kanssa. :D

Lupasin tulla taas pian uudestaan, mutta nyt kaadun kyllä kuumaan kylpyyn ja siitä futonille.

Farna: Minäkin palasin kotiin reissuiltani jo huomattavasti paremmassa hapessa. Kahvi tekee ihmeitä ihmiselle. Kyllä, kahdeksalta illalla kietaisin Starbucksin caramel frappuccinon (espressoa) pohjaksi ja sitten suuntasimme syömään pieniä naposteltavia alkoholittomien(huom huom!) drinkkien ääreen. Jutellessame opin lisää Japanin musiikkimaailmasta ja sain samalla ihkuttaa jiirujani kuin myös rantata Akin alati lisääntyvistä tatuoinneista. Oli kivaa nähdä Kiraa pitkästä aikaa. (Sinnehän suuntaan sitten loisimaan hänen kämpilleen Ikebukuroon Meepun palatessa Suomeen. Niin, josse palaa… ;D )

No kieltämättä tänään tuli taas jonkin verran puhetta siitä, miksi Japaniin jääminen voisi olla ihan hyvä asia. En sanoisi ei, jos syliini nyt hyppäisi hyvä työpaikka Honshuulla. :D

About Meepu

Taipuvainen ylianalysointiin, muttei koskaan jätä yhtään huonoa ideaa kokeilematta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tietoja

This entry was posted on 17.6.2012 by in Uncategorized.
%d bloggaajaa tykkää tästä: