Se tunne, se tunne…
Se tunne, kun heräät sängystä (omasta, onneksi) ja mietit, miten sinnekin asti päädyit. Raotettuani hieman silmiäni huomasin tyhjentäneeni SID-kassini sisällön futonin jalkopäähän (mikä lie ollut hukassa yöllä) ja vilkaistuani kroppaani että kaikki osat ovat tallella, totesin että polvistani päätellen olen kontannut Harajukulta Koenjiin.
Jos palataan aluksi aikaan, josta muistankin jopa jotain, niin kerrottakoon, että vietimme ihanan iltapäivän herkutellen ensin liukuhihnasushilla ja sitten Baskins-Robbins -jäätelöllä, jonka jälkeen palasimme kotiin hakemaan oppikirjat ja menimme läheiseen puistoon istumaan lukemaan. No, Meepu käänsi Tatsuron haastattelua ja minä pänttäsin kellonaikoja ja kahvilasanastoa japaniksi.
Keskellä puistoa meni pieni puro, josta helteisenä päivänä etenkin lapset nauttivat kovasti.
Sen jälkeen lähdimmekin lähikaupan kautta kotiin valmistautumaan ”crazy-partyihin”, joihin saimme kutsun naapuriltamme Annikalta. Viimeksi mainittu ja Meepu pukeutuivat tyylikkäästi nätteihin mekkoihin, kun taas allekirjoittanut pienen pähkäilyn jälkeen päätyi vetämään ylleen leopardimekon, joka oli lyhyt niin ylhäältä kuin alhaaltakin, sekä sukkahousut, joissa oli kuviona polvisukat ja sukkanauhat. Ovelaa. Kieltämättä monen vastaantulijan ilme matkalla Harajukuun oli ikuistamisen arvoinen…
Saavuimme pieneen baariin, jossa oli jo iso seurue japanilaisia odottamassa meitä. Annika oli tutustunut joihinkin heistä Octoberfesteillä aikoinaan ja he olivat halunneet kutsua meidät nyt viettämään iltaa kanssaan. Ja iltaa vietettiinkin.
Meitä oli monta hilpeää veikkoa.
Nämä hilpeät veikot ristivät minut Fuu-chaniksi, koska Laura ei oikein taipunut heiltä siinä kunnossa. Ehkä pitäisi vaan alkaa käyttää sitä Katariinaa… No joo, ilta sujui jutellessa Suomesta ja miehistä ja kaikesta. Pääsin hehkuttamaan myös elämäni miestä, Akia. :D
Jossain vaiheessa sain myös kuulla olevani hyvin ”sekshii”, mutta uskoisin että muutaman tequilashotin, viinilasin ja muun drinkin jälkeen olin kaikkea muuta.
Ei mitään muistikuvaa tästä, mutta ilmeisesti olin sangen mieltynyt vieressäni istuneeseen tyyppiin. :D
No joo, mutta ei ollut kehumista muidenkaan olossa.
…? Aivan niin.
Ja sitten onkin vain hämärä muistikuva taksista (tosin jotain näille polvillekin on kyllä käynyt) ja sen jälkeen ei mitään. Meepu täydennelkööt jos jotain olennaista (hah) jäi. Toivottavasti Annika sai haluamansa crazy-partyt, jotka ovat toistaiseksi hänen viimeisensä Japanissa ennen kotiinlähtöä. Vai ovatko? ;)
Näissä tunnelmissa, hyvää lauantaita kaikille. :D
About Farna
Tokiopolitan 
Eihhhh, kirsikkakuva ei ikuistunut sitten haluamallani tavalla! Toisaalta kuvat on jo ilman sitä tarpeeksi epämääräsiä. XD Onneks on edelleen videoita tulossa, joten stay tuned…!