Seurustelukulttuuri ja sen vaikeus suomalaiselle
Tämähän on aivan uusi käsite allekirjoittaneelle. Itsellä kun on kokonaan treffailuvaihe mennyt elämässä ohi hypäten aina vain suoraan suhteisiin, ja kaikki muukin sosiaalinen kanssakäyminen on mennyt yleensä joko kotikokkauksella tai nyyttäriperiaatteella kavereiden kesken, tai sitten jos on ulkona käyty vastakkaisen sukupuolen kanssa, on lasku mennyt tasan tai sitten minun kukkarostani. (tasa-arvo, ou jea) Joten nyt ei millään istu meikäläisen sielunelämään tämä, että pitäisi vain hymyillä nätisi ja olla että ”arigatou gozaimasu” kun toinen maksaa minunkin viinini ja ruokani. Mutta niin se vain täällä menee. Ei sillä, että siitä pitäisi valittaa. Nettituttuni on mitä hurmaavin, ja huomenna hän lupasi jopa tuoda meille riisinkeittimen, ettemme vallan näänny nälkään Meepun kanssa. (ilmeisesti avautumiseni päivän ateriastani, eli herneen iduista sai miehen kyyneliin). No, huomenna meillä siis on riisinkeitinkin. Ehkä hän voisi näyttää myös miten tuo kaasuhella toimii, ettei kohta polta liekit rovion, kuten kansanlaulumme kertoo. Vai mikä se oli.
Olimme siis syömässä izakayassa, joka on mielenkiintoinen ravintolatyyppi siinä mielessä, että siellä istutaan yksityisloosseissa ja tilataan ruoat digitaalisen näytön kautta näppäilemällä sinne kappalemäärä haluamistaan tuotteista, ja pian tarjoilija kiikuttaakin ne pöytään. No, mehän söimme ja joimme, ja juttua riitti englannin ja japanin sekamuodoilla. Sain kumppanini jopa näyttämään selkätatuointinsa. Hehehe~
Se oli hieno. Lohikäärmeet. ♥
Illan päätteeksi ranttasin toivottomista pesulaetsinnöistämme ja kotona kasaantuvista pyykeistämme, ja mies näytti taloamme lähinnä sijaitsevaan pesulan. Ihanaa! Nyt on kaikki ongelmat ratkaistu. Yokatta! Huomenna pyykätään! Nää on näitä elämän pieniä iloja. ♥
Kuvia ei taaskaan ole ruoasta (I know, so sad. ;/ ), mutta jos noin niinku yleisesti kertois tästä päivästä, niin Meepu heräs yllättävän aikasin ja oli ihan pirtsakkana jo siinä vaiheessa kun minä kiskoin verhoa auki saadakseni itseni hereille valoterapian voimalla. Sitten mentiin ettiin sitä pesulaa muttei löydetty, ja sit minä menin ryönään ruokaa lähikaupasta ja Meepu lähti Shinjukuun metsästään jiirulehtiä. Niin, ja palasikin aimo pinkan kanssa, ja pienen arvausleikin jälkeen summaksi koko pinolle paljastui hintaa yhteensä 140 jeniä. Morjes.
Meepu: Joo, kävi vähän nolosti ja päädyin ostamaan kaiken, mitä ei ollut pultattu kiinni.
12 lehteä ja 2 pamflettia (= keikoilla myytävä vihkonen, joka sisältää yleensä valokuvia bändistä). Kansissa 6xGazettE, 2xAlice Nine (pamfletit), LM.C, Miyavi, Nightmare, Yoshiki, Merry & Dir en grey.
Saa nähdä, jaksanko raahata näitä kaikkia edes takaisin Suomeen. :D Paitsi tietysti tuon vuoden ’99 Diru-kantisen, siitä pidän kiinni kynsin ja hampain.
No, myöhemmin illalla Meepu lähti tapaamaan Suomi-kavereita Uenoon ja minä jäin koomaamaan läppiksineni, kunnes sit sain itseni inhimilliseen kuntoon lähteäkseni ulos Katsun kanssa. Mulla ei oo mitään muuta lisättävää tähän päivään, mut Meepulla ehkä on. Se otti kuviakin sentään.
About Farna
Tokiopolitan 