Shika suki

Vetelän tiistain jälkeen heräsimme keskiviikkoaamuna hotellivuoteesta kohtalaisen hyvin levänneinä. Torkutimme herätyskelloa vain muutaman hetken ennen kuin valuimme alakertaan aamupalalle. Hotellin tarjoilut olivat erinomaiset, ja Kio rakastui tofunugetteihin siinä määrin, että pääsimme lähtemään vasta santsilautasen jälkeen.

Kio: Vaadin Suomen kauppoihin tofunugetteja! Gluteenittomia tofunugetteja! Ja machalattea!

Koska olimme kerrankin hereillä ajoissa, päätimme lähteä Naraan peuroja (ja ehkä vähän temppeleitäkin) katselemaan. Matka kesti junalla vajaan tunnin sen jälkeen, kun olimme ensin kävelleet Kyouton rautatieasemalle. Hotellimme on yhdellä kaupungin pääkaduista… mutta melko kaukana keskustasta.

Narassa emme joutuneet kävelemään kovin kauan ennen kuin bongasimme ensimmäisen lammen (ei kilpikonnia vielä tähän aikaan vuodesta), pagodan (oikein hieno joo, mutta kun on nähnyt yhden pagodan, on nähnyt ne kaikki) ja peurat. Ei siis muuta kuin pari pakettia peurakeksejä kouraan ja tuttavuutta tekemään! Tapasimme mm. seuraavat tyypit:

– Kioa vatsaan pureva peura
– peura, joka kieltäytyi ottamasta selfietä kanssani
– etusorkat ojassa juova peura
– tienristeyksen korotetun kukkapenkin päällä seisova peura
– yksisarvinen peura
– makuulta maailmaa katseleva vanha peura
– turistikuviin vapaaehtoisesti tunkeva peura
– minua melkein kotiin asti tai ainakin kolmen keksin ajan seurannut peura

Kio: Älä unohda peuroja, jotka yrittivät tehdä tuttavuutta kahden pienen koiran kanssa ja päätyivät loikkimaan karkuun peräpeilit pörhöllä. En tiennyt, että hännän nostamisen lisäksi pakenevat peurat voivat kasvattaa peräpäänsä valkoista aluetta myös pörhistämällä peräpeilin karvat. Se oli…. söpöä.

Saatuamme tarpeeksemme peuroista kävimme syömässä vartaita. Tuttuun tapaan meille tarjoiltiin kanan parhaita osia: ihoa (ihan ok), rustoa (puolet jäi syömättä), sydäntä (hyvänmakuista mutta rakenteeltaan epämiellyttävää) ja pari varrasta jotain epäilyttävän normaalilta vaikuttanutta.

Kio: Rustovartaassa oli siis pehmeähköä rustoa, joka meni vielä alas. Sen lisäksi siinä oli rustoa, jonka rakenteesta tuli mieleen lähinnä ihmisen korvalehti (ei aavistustakaan, mistä päin kanaa se oli…), joka jäi myös Meepu ”Minusta tuli Japanissa kaikkiruokainen” Panulalta syömättä.

Tutkimme hetken kaupungin matkamuistotarjontaa, mutta koska emme erityisemmin tykkää turistikamasta eikä meillä olisi edes tilaa laukuissamme, palasimme Kyoutoon kevyin kantamuksin. Kello ei ollut vielä hurjan paljon, joten päätimme kävellä katselemaan Gionia. Reittikin oli minulla tuoreessa muistissa.

Tai olisi ollut, jos emme olisi väliaikaisen aika-avaruushäiriön takia lähteneet asemalta väärään suuntaan ja eksyneet täydellisesti. Harhailtuamme tunnin verran päädyimme paikkaan, joka näytti siltä kuin joku olisi päättänyt avata Stockmannin keskelle Multisiltaa. No, onhan se kätevää, että joku pääsee ostamaan hienoa kamaa omakotitalonsa takapihan ylittämällä…

Kio: Olimme päätyneet Multisiltaan, vaikka meidän olisi pitänyt olla Kissanmaalla, emmekä käsitä, mitä oikein tapahtui. En käsitä myöskään sitä, miten päädyin ostamaan Multisillan Stocmannilta neljä pyyhettä, joita en tarvitse, ja jotka eivät mahdu matkalaukkuuni. Meepu keksi jokaiselle hyvän (teko)syyn ja havahduttuani todellisuuteen vaihtorahat kädessäni sain kuulla, että se oli kosto siitä uimapuvusta, jota en estänyt ostamasta.

Olimme vielä jäätelöannosten ja hetken shoppailun jälkeenkin niin väsyneitä, että luovuimme loppuillan suunnitelmista ja paikallistimme lähimmän bussipysäkin, jolle ajoi samalla hetkellä bussi, joka kuljetti meidät ihan hotellin eteen. On meillä ainakin ollut hyvä tuuri täällä Kyoutossa. :D

Kio: What are the odds?

Tänään ei olisi huvittanut nousta ollenkaan. Kio kävi aamupalalla yksin minun jatkaessani unia, ja palasi itsekin vielä takaisin nukkumaan. Saimme kuitenkin itsemme ylös keskipäivän jälkeen. Kävelimme Gioniin (eksymättä, mikä olisikin ollut aika saavutus, sillä se sijaitsee kirjaimellisesti samalla kadulla hotellimme kanssa) miellyttävän 15 asteen lämpötilassa.

Kio taisi vähän tykästyä Gioniin, koska ei olisi halunnut lähteä sieltä ollenkaan. Kävimme kuitenkin katsastamassa myös Kiyomizuderan (sisällä asti, toisin kuin viime reissulla) ja ihailemassa sen ensimmäistä kukkivaa kirsikkapuuta, ja kun kyllästyimme sen turistilaumaan, kävelimme takaisin keskustaan Kamo-joen vierustaa pitkin.

Kävimme syömässä iltapalaa/lounasta okonomiyaki-paikassa (Kiolle lihaokonomiyaki, miulle pinaattia, pekonia ja paistettua munaa) ja sen jälkeen pyörimme vielä hetken Gionissa ennen kuin lähdimme hotellille nukkumaan.

Kio: Tarkoitus oli tilata seafood-okonomiyaki, mutta äkillisen sosiaalisen paniikin kourissa gyuuniku oli ilmeisesti luontevampi sanoa kuin shiifuudo. Oli se naudanlihakin silti ihan hyvää. Sama epäonni jatkui kotimatkalla Family Martissa, kun yritin ostaa tsubu-anmanin, mutta huomasin hotellilla saaneeni nikumanin. Tällä kertaa luulen kuitenkin sanoneeni oikein. Voinko oikeasti ääntää niin huonosti? Onneksi hotellin respan setä kuitenkin ymmärsi, kun halusin ostaa aulasta tuliaisia. Toivoa ehkä vielä on.

Huomenna Oosakaan, sitä ennen pitäisi vielä pakata.

Advertisement

About Meepu

Taipuvainen ylianalysointiin, muttei koskaan jätä yhtään huonoa ideaa kokeilematta.

View all posts by Meepu →