Tokiopolitan

Seikkailuja Japanissa (ja joskus muuallakin)

… wa (nihongo de) nan to iu?

Olin sopinut näkeväni kuuden vuoden takaista japanilaisheilaani keskiviikkona ja tarkoituksena oli suunnata Uenon eläintarhaan. En jostain syystä saanut nukuttua koko edeltävänä yönä, joten käytin ajan hyödyksi lukemalla 64 000 sanan Pokémon-ficin, joka suureksi surukseni loppui kesken kirjoittajan kiinnostuksen puutteen vuoksi. Siinä vaiheessa kello oli onneksi jo niin paljon, että kehtasin nousta käymään suihkussa ja alkaa kolistella keittiössä ramenin kokkauksen merkeissä. Olo oli tässä vaiheessa vielä oikein energinen ja pirteä, mutta valvominen ei todellakaan valmistanut tulevan päivän koitokseen.

Meepu: Heräsin neljän ruokalajin aamiaisen tuoksuun. Enemmän tällaisia aamuja, kiitos.

20150311_131021Lähdimme Meepun kanssa puoliltapäivin kohti Uenoa. Uenon asemalla seuraan liittyi myös Ellu, jonka bussi lähti kohti Kiotoa vasta illalla.

Tuttavani saapui tapaamispaikalle puoli tuntia myöhässä. Siitä alkoivat tähänastisen elämäni kenties kiusallisimmat neljä ja puoli tuntia.

20150311_133800

peukalo = oyayubi

Japanilainen seuralaisemme ei puhunut koko aikana juuri mitään, eikä kyse ollut edes kielimuurista, koska yritimme (me kolme suomalaista) jossain vaiheessa käydä keskustelua pelkästään japaniksi. Mikään maailman small talk ei riittänyt saamaan aikaan normaalia ja sujuvaa keskustelua.

Meepu: Tai ehkä herralla ei vain ollut mitään sanottavaa MUCCUn vokalistin Tatsuroun radio-ohjelmasta tai cali≠garin musiikkityylin kehityksestä. Vähintäänkin omituista joka tapauksessa.

Huh huh, yritä siinä sitten innostua söpöistä eläimistä. Viimeksi tavatessamme kolme vuotta sitten viihdyimme oikein hyvin viisi tuntia jutellen, joten ehkä Meepu ja Ellu vain ovat niin pelottavia. Äärettömän kiusallista ja sosiaalisesti raskasta joka tapauksessa.

Eläintarha ei itsessäänkään ollut kovin mieltäylentävä paikka: stressaantuneita eläimiä liian pienissä häkeissä. Tuskin menen toiste. Täytyy etsiä Tokion läheltä vastuullisuuteen sitoutunut eläintarha, jotta saan söpö eläin -annokseni vielä tämän matkan aikana, koska eilen se ei onnistunut.

Meepu: Pallolla leikkivä jääkarhu oli kyllä aika söpö eläin.
20150311_154032

lihava = futotteru

Onneksi sentään sain puolimykästä seuralaisestamme nyhdettyä muutamia uusia japanin sanoja yrittäessäni epätoivoisesti saada aikaan mukavaa keskustelua, joten reissu ei mennyt aivan hukkaan.

20150313_015017

Curry-ravintolan hygienian ansaitsema Oiva-hymy.

Tänään oli viimeinkin kauan suunniteltu pyykkipäivä. Kolikkopesulan kissaa ei näkynyt, mutta saimme sujuvasti pyykättyä. Pesuohjelman pyöriessä kävimme syömässä curry/ramen-ravintolassa, ja päädyimme pohtimaan, minkälaisen Oiva-hymyn kyseinen ravintola saisi. Tulimme siihen tulokseen, että perustamme Suomeen ravintolan, johon hankimme markkinointikikkana kaikkein huonoimman Oiva-luokituksen, kenties vielä saisimme aivan oman, asteikon ulkopuolisen D: -hymyn. Voisimme pitää opastettuja kierroksia keittiöömme, jossa siivouskomeron harjat lepäävät lattialla eikä kylmähuoneen lämpötiloja tarkasteta kahdesti päivässä. Voisimme myös esitellä kylmähuoneessa asuvaa Makkurokurosuke-nimistä lemmikkihomettamme…

20150313_014656

Uusi Oiva-hymy: ”Ette *** oo tosissanne!”

Saimme lopulta pyykit kuivumaan parvekkeelle, ja päätimme samalla vaivalla ja auringon paistaessa tuulettaa myös futonit. Tuli kauhean ahkera olo, vaikka oikeasti emme tehneet juuri mitään.

Meepu: Meistä ei mitenkään olisi japanilaisiksi kotirouviksi, jotka pyykkäävät ja tuulettavat joka päivä.

Myöhään illalla kotiin tullessa futonit ja peitot olivat niin kauhean kylmät, yhyy…

Kuudeksi juoksimme väärien junalinjojen kautta Oshiagen asemalle Skytreen juurelle tapaamaan Meepun kaveria Yukaa, 20150312_153346joka oli onneksi eilistä paikallista hieman puheliaampi. Yuka tosin ei puhu lainkaan englantia, joten pääsin viimeinkin kunnolla treenaamaan kuullunymmärtämistä. Meepu ja Yuka puhuivat tutuista aiheista ja Meepu käänsi välillä yksittäisiä sanoja tai lauseita, joten kärryillä pysyminen oli kohtuullisen helppoa, vaikka osallistuminen jäikin vähänlaiseksi. Yritin kuitenkin välillä urheasti! Huomasin kyllä olevani aivan avuton verbien sanakirjamuodon menneen aikamuodon kanssa, kun sellainen pitäisi äkkiseltään yökätä ulos.

20150312_181600Yuka vei meidät syömään jotain okonomiyakin tapaista, joka ei ole okonomiyakia. Työntekijä tuli pöytään paistamaan kasviksia, lihaa ja taikinaa lätyksi, ja tuotos syötiin suoraan kuumalta hellalta. Oli jees!

Skytreeta ihaillimme vain sen juurelta, koska ylösmeneminen on niin kallista. Tsekkasimme myös Totoro-kaupan, josta Meepu löysi itselleen paistinpannun, jolla voi paistaa Calcife20150312_202709r (Liikkuva linna)-kuvioisia lettuja. Taas niitä juttuja, joita Meepu ei tiennyt tarvitsevansa ennen kuin näki sellaisen…

Meepu: Meinasin ostaa oman Makkurokurosuken, mutta Calcifer vei tällä kertaa voiton. Tervetuloa luokseni lettukesteille, kun palaan Suomeen.

Yritimme myös edelleen metsästää minulle korkkareita, mutta jälleen huonoin tuloksin. Japanilaisten korkkarit ja muut vastaavat höpökengät myydään kolmessa koossa: S, M ja L. Yleensä M on minulle liian pieni ja L liian iso. Lisäksi japanilaisilla tuntuu olevan jonkinlainen fiksaatio superkorkeisiin korkoihin (mistä mahtanee johtua..). Joko korkoa ei ole ollenkaan tai sitten se on 13 senttiä, kaikki siltä väliltä on länsimaista hapatusta.

Meepu: Väitätkö, että uusissa 13-senttisissäni on jotain vikaa?

Skytreelta lähdimme etsimään Vibar-nimistä kahvilaa/baaria. Tässä vaiheessa joudun pohjustamaan jonkin verran. Toissailtana lähdin yhdeltätoista Asagayaan katsomaan, mahtaisiko Book off olla vielä auki, koska Asakusassa se on auki yhteen yöllä. Valitettavasti se oli mennyt yhdeltätoista kiinni, mutta kävelykadulla oli vielä auki oleva vaatekauppa, jossa roikkui söpöjä t-paitoja. Menin tutkimaan tarjontaa, ja myyjä tahtoikin hyvin pian tietää, puhunko japania (vähän) tai englantia (kyllä).

Myyjä (Nanako) puhui täydellistä englantia, koska opiskeli aikoinaan Montanassa neljä vuotta. Olin kuulemma ensimmäinen suomalainen, jonka hän koskaan tapasi. Keskustelimme niin innokkaasti, että Nanako havahtui kelloon vasta vähän vaille yksi. Kauppa oli kuulemma ollut tarkoitus sulkea kahdeltatoista, heh. Sain käyntikortin vastaperustetusta baarista/kahvilasta/vaatekaupasta/taiteilu-/työskentely-/majoitustilasta ja kutsun tulla käymään. Kerroin, että olemme torstaina Skytreen liepeillä ja Nanako sanoi olevansa silloin töissä siellä.

Vibar: Yuka ja Nanako

Vibar: Yuka ja Nanako

Löysimme Vibarin melko helposti ja Nanako näytti ilahtuvan kovasti, kun todella pölähdin paikalle ja toin kavereitakin. Kävi ilmi, että Nanakolla on Yukan unelmatyö, ja ne kaksi klikkasivat heti niin hyvin yhteen, että lopulta edes Meepun bisnesjapanin sanasto ei riittänyt. Yuka löysi senpain. Ilta kului mukavasti ja näemme Nanakoa varmasti uudelleen. Hän asuu kätevästi melkein naapurissa (20 minuutin junamatkan päässä), joten tapaamme seuraavan kerran ehkä Kouenjissa kahvin tai kaljan merkeissä. 20150313_010651

Vibar meni kiinni yhdeltätoista, joten pääsimme lähtemään kohti kotia mukavasti jo vähän ennen viimeisiä junia. Kotona päätin kruunata mukavan päivän korkkaamalla Pokémon Apple Sparkling -juoman, jonka Meepu eilen toi kotiin aivan minua ajatellen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tietoja

This entry was posted on 13.3.2015 by in Uncategorized.
%d bloggaajaa tykkää tästä: