Mikä ihana tekosyy
Kyoutossa vaihdossa oleva kaverimme Ellu on käymässä Tokiossa, joten olemme liikkuneet yhdessä viimeiset pari päivää ja syöneet. Usein ja paljon.
Tapasimme maanantaina yhdeltä Hachikon patsaan luona Shibuyalla. Tai ainakin meidän olisi pitänyt tavata yhdeltä Hachikon patsaan luona Shibuyalla. Minun meikkaukseni saattoi hieman venähtää, ja voi olla että tulimme asemalta ulos väärästä uloskäynnistä ja jouduimme vähän kiertämään. Ellu kuitenkin odotti kiltisti eikä ehtinyt lähettää meille kuin yhden huolestuneen tekstarin.
Koska emme olleet ehtineet syödä aamupalaa (edes minä, joka olin juossut aamulenkin), suuntasimme heti lounaalle Shakey’sin pizzabuffettiin. Vaihdoimme viimeisten muutaman kuukauden kuulumiset parinkymmenen pizzaviipaleen (per nenä) välissä. Kiokin sai vihdoin kasviscurrya, jota oltiin metsästetty pitkään ja hartaasti.
Buffetin kohokohta olivat tietysti jälkiruokapizzat. Söimme browniepizzaa ja hedelmäpizzaa, jotka eivät itseeni erityisemmin iskeneet, joten päädyin syömään vain toisen kierroksen juustopizzaa.
Tärkein kuitenkin puuttui: ravintolan ovella mainostettu mustikkapiirakkapizza. Emme mitenkään voineet lähteä ennen sen saamista, joten istuimme jääräpäisesti odottamassa muiden pöytien tyhjentyessä. Tunsimme itsemme Suomen armeijan salaisiksi erikosjoukoiksi tehdessämme tiedusteluretkiä pizzatiskille, kunnes vihdoin havaitsin kaivatun mustikkapizzan tulevan uunista.
Siihen mennessä kun paikan elämäänsä kyllästynyt työntekijä oli saanut paloiteltua kaikki neljä valmistunutta pizzaa, tiskin toisella puolella odottikin kolme maanista suomalaista lautaset ojossa.
Pisteet siitä, että pizzaan oli käytetty metsä- eikä pensasmustikoita, muttei se muuten mielestäni erityisen hyvää ollut. Hyvä yritys kuitenkin.
Lähtiessämme sade yllätti meidät, ja Ellun sateenvarjokin varastettiin kierrellessämme miesten 109:ää. Teimme muutaman hyvän löydön Shibuyan Disc Unionista. (Kuinka on mahdollista, ettei minulla vielä ollut MUCCun Ageha-sinkkua? Siis juuri sitä, jossa on bonusmateriaalina Akogare no rock star .) Lopuksi juoksimme sateessa Tower Recordsiin, josta minun oli tarkoitus napata mukaan MUCCun uusi levy, sinkku ja DVD, mutta päädyinkin ottamaan levyn ja kaksi uutta DVD:tä. Loppusummassa oli enemmän nollia kuin olisin toivonut.
Koska satoi, emmekä viitsineet kierrellä Shibuyaa enempää edes minun vaatekaupan edestä varastamani sateenvarjon turvin (kaikki tämän maan sateenvarjot ovat enemmän tai vähemmän yhteisomistuksessa), otimme junan Kouenjiin ja menimme karaokeen. Biisilistalta löytyivät mm. sellaiset ikivihreät kuin Gackton Vanilla ja An Cafen Smile ichiban ii onna. Videomateriaalia on.
Lisäksi reiluuden nimissä jokainen meistä kolmesta joutui vuorollaan tekemään kaikkien juomatilaukset. Karaokessa juomia tilataan soittamalla huoneessa olevalla puhelimella tiskille. Kio oppi siis taas tärkeitä japaninkielisiä fraaseja: ”O-nomimono no chuumon wo shitai n desu.”
Karaoken jälkeen jatkoimme Nekotaloon keittämään iltapalaramenia ennen kuin Ellu lähti hostelliinsa nukkumaan. Kävin saattamassa Ellun asemalle ja otin samalla kuvia sateesta huolimatta hämmentävän kauniista öisestä Kouenjista.
Seuraavaksi päiväksi olimme sopineet uuden tapaamisen Ellun kanssa, tällä kertaa sushin merkeissä. Sushia ei ollut vielä saatukaan tällä reissulla. Aiemmin Kio oli vetonnut sushiehdotukseni sillä perusteella, että halusi mieluummin lämmintä ruokaa. Tällä kertaa kuulin uuden perustelun: Lompakko tyhjenee ennen kuin sushilla lähtee nälkä. Lupasin siis Kiolle, että voimme käydä ensin McDonald’sissa täyttämässä vatsat halvalla ja mennä sen jälkeen sushille. Sitten Kio ei jaksaisi syödä kuin muutaman palan sushia ja lompakko kiittäisi.
Sanoista teoiksi. Ellu oli käyttänyt puoli päivää The GazettEn keikkakamoja jonottaen ja osallistui mielellään Mäkkäri-harharetkeen. Tapasimme Kouenjin aseman ravintolassa, jossa Kio veti etnisen tonkatsuburgeriaterian, Ellu Big Macin ja ranskalaiset ja minä tuplajuuston. Sen jälkeen pyörimme asema-aukion toiselle puolelle liukuhihnasushille (havaiten jo tällä lyhyellä matkalla, kuinka huonosti uusi henkselihameeni käyttäytyy tuulisella säällä, yhyy).
Ja hyväähän se sushi olikin: Aburimayosalmon vei sekä minun että Ellun kielet mennessään, Kio maisteli kokonaisia minikalmareita ja tykästyi tonnikalamössöön. Myös kauden herkku ankerias ja lohenvatsa tuli kokeiltua.
Valitettavasti suunnitelmamme epäonnistui kuitenkin täydellisesti: Minä ja Ellu, jotka olimme halunneet sushille, jaksoimme hampurilaisten jälkeen vain neljä ja kolme lautasta (8 ja 6 palaa sushia). Kio popsi yhdeksän lautasellista. Ensi kerralla minä jätän siis hampurilaisen väliin ja Kiolle syötetään kaksi mäkkiateriaa ennen sushille tuloa.
Ellu karkasi sushilta takaisin Budoukanille the GazettEa katsomaan. Minunkin olisi tehnyt mieli keikalle, mutta liput maksoivat kuulemma trokareilta 10 000 jeniä kappale, enkä ole erityisen kova Gaze-fani. Jään siis odottamaan ensi lauantain Girugamesh-keikkaa.
Jatkoimme Kion kanssa kävellen Nakanoon siitä huolimatta, että meillä oli vuodenaikaan nähden ihan väärä vaatetus. Palelimme sukkahousuissamme ja lyhyissä hameissa/shortseissamme sen verran, ettemme jaksaneet shoppailla kovin kauan. Emme löytäneet vieläkään kenkiä Kiolle, mutta ostimme kyllä joitakin (kymmeniä) doujinsheja Mandarakesta.
About Meepu
Tokiopolitan 