It’s super effective!
Väsyttää. Selkään ja jalkoihin sattuu. Ei pienen ihmisen kunto kestä aamusta iltaan kävelemistä. Olemme kierrelleet kauppoja ja tutkineet jännittäviä sivukujia, välillä poikenneet syömään johonkin jotain. Varsinaista päämäärää ei ole vielä minään päivänä ollut. Maanantaina kävimme pyörimässä, kuten Meepu kertoi. Eilen päätimme lähteä käymään Pokémon Centerissä, koska ei ollut muutakaan tekemistä, ja tänään suuntasimme Harajukulle vain siksi, että meikit oli hyvin ja piti saada purikura-todisteita.
Paheksun maaliskuisia appelsiineja.
Tokion helmi-maaliskuun vaihde on kummallinen, koska vähän on kylmä (toppatakki olisi joinain aikoina päivästä ihan kiva, koska esim. aikaisin aamulla lämpötila on ollut nollan pintaan), mutta silti kaikki on vihreää, luumupuut kukkivat, palmut voivat hyvin ja appelsiinipuissa on hedelmät. Tämän maan kasveissa on jotain vikaa. Älkää käyttäytykö kuin olisitte Floridassa tai muualla mukavan lämpimissä olosuhteissa, samperi vie.
Olemme eksyksissä: Kiolla on kivaa, Meepulla ei.
Eilen heräsimme kuudelta kuten kunnon aikuiset ainakin (ehkä voin kohta jo myöntää olevani altis jet lagille), metsästimme aamupalaa 24h-marketista ja lahnasimme koko aamupäivän kummallisten japanilaisten ruokaohjelmien ja japaniksi dubatun NCIS:n ääressä. Hetken mielijohteesta päätimme lähteä Pokémon Centeriin. Olen käynyt siellä ennenkin ja viimeksi se löytyi melko helposti Ikebukuron asemalta alkavia kylttejä seuraten. Tällä kertaa päätimme kuitenkin ensin poiketa Ikebukuron Closet Childiin. Ja toiseen. Ja ABC Martiin. Ja toiseen. Ja sitten olimmekin jo vähän muualla kuin olisi pitänyt, mutta ei se mitään, kyllä kai Pokémon Centeriin löytyy opasteet sieltä ostoskeskuksesta, jossa se sijaitsee!
Yeah, right.
Kyseinen ostoskeskus, Sunshine jotain, pitää sisällään mm. akvaarion, planetaarion ja messuhallitilat. Käynnissä oli messut, mutta onneksi emme pistäneet silmään tummien (jakku)pukujen seasta etsiessämme hissiä/liukuportaita/mitä vain.
Määrittelemättömän, mutta melko pitkän ajan kuluttua löysimme lopulta opasteet, jotka veivät perille.
Perille löytäminen oli niin kovan rehkimisen takana, että hetken katselun ja hypistelyn jälkeen piti käydä Starbucksissa vetämässä henkeä ja nostamassa verensokeria ennen kuin kykenimme palaamaan takaisin ja tekemään ostokset.
Kun pääsimme ulos, törmäsimme keskellä ostoskeskusta esiintyvään teinipoppiryhmään.
Musiikki ei iskenyt, mutta ihan hyvinhän ne tanssivat.
Ennen kotiinlähtöä kiersimme vielä kenkäkauppoja, koska halusin löytää a) lenkkarit ja b) sellaiset täydelliset kengät, jotka bongasin viimeisenä parina ABC Martin alennusmyynnistä liian pienenä kokona. Nyyh.
Tänään kykenimme nukkumaan jo lähes normaalisti. Heräsimme vasta yhdeltätoista, joten aamu oli jo vähän nopeatempoisempi, koska ei ollut koko aamupäivää aikaa maata lahnailemassa. Keksimme päivän ohjelman tosin vasta meikatessa. Hyvä meikki on ehdottoman hyvä syy lähteä Takeshita dorille. Purikuran jälkeen sorruin menemään koru- ja animefiguurikauppaan hipeltämään koruja, koska lävistyksekäs sisäänhuutaja oli niin kovin hurmaava.
Tuhlasimme Closet Childissa ja lähdimme kävelemään Shibuyalle. Löysimme sattumalta Barbie-kaupan, joka oli pakko tutkia. Meepu ei varmasti edes tiennyt tarvitsevansa Barbie-yöasua ennen kuin näki sellaisen.
Niin hienot lenkkarit, että käyvät sukkanauhojenkin kanssa. Koska Japani.
Monen päivän kävelyurakka alkoi todella saada jalat vaatimaan lenkkareita (ja haluan edelleen ne yhdet ihanat kengät), joten kiertelimme taas tuhannessa kenkäkaupassa, mikä oli tosin melko helppoa, koska niitä oli vieri vieressä. Pitkän urakan jälkeen löysimme lopulta hienostokaupasta sopivan alennusmyynnin, josta keräsin mukaan Niken lenkkarit, jotka täyttivät sekä minun että Meepun kriteerit. Kohta täytyy ehkä todella lähteä Meepun mukaan aamulenkillekin. Onneksi nyt on ongelmana sopivien housujen puute.
Tokion kiertäminen kävellen siis jatkukoon. Jalat kiittää.
Tokiopolitan 