Sunshine City
Olen suurinpiirtein toipunut Elmujen keikasta, vaikka olenkin sen jälkeen viettänyt unettomia öitä. Kirjaimellisesti. Toissayön istuin lukemassa japania ja palasin kolmeksi tunniksi aamulla nukkumaan ennen kuin lähdin taas kaupungille, ja viime yönä kuumuuden ja naapurien hälyn takia sain nukuttua vain kaksi tuntia.
Siitäkin huolimatta olen parin päivän aikana aktivoitunut ja tavannut pari nettituttuani. Eilen kävin siis alkuillasta kolmella drinkillä yhden miehen kanssa, joka osasi hyvin englantia ja juttu luisti, mutta joka yhtäkkiä kolmannen lasillisen ja parin tunnin jälkeen ilmoitti kuin tuli hännän alla, että josko lähdettäisiin kotiin. Jälkeenpäin sain kyllä viestin, jossa sanottiin että olin söpö ja nähdään uudelleen, mutta believe me, se en ole minä, joka ehdottaa uutta tapaamista. Tyyppi ei vienyt edes syömään ja lähtikin yhtäkkiä kesken kaiken.
No, tänään olin muutenkin vähän toiveikkaampi, sillä tämänpäiväisen seuralaisen piti kuvien mukaan olla melkolailla sitä, mikä läpäisee kriiteerini (jollaisia minulla on vaikken osaakaan niitä nimetä). No, totta olikin, että tyyppi oli ulkoisesti melko hyvä esitys – myös pukeutumiseltaan ja hiuksiltaan – ja sen lisäksi löysimme paljon yhteisiä mieltymyksiä. Tosin hän ei puolestaan osannut englantia ollenkaan, joten kommunikoimme 95% japaniksi, josta itselläni varmaan meni puolet ohi. Silti löysimme itsemme tekemästä vaikka mitä monen tunnin ajan. Nyt siis päivä meni kunnon kaavan mukaan: Kahvittelua, animepuotien kiertämistä, merimaailmassa vierailemista ja sen päätteeksi kunnon illallinen ja vähän karaokea.
Kivaa oli. Tämän tyypin tapaan mielelläni ehkä uudelleenkin. Mutta en tosin missään romanttisessa mielessä. Sori vain, jos ehditte jo luulla jotain. Olen näemmä alitajuntaisesti päättänyt olla forever alone, enkä anna kenenkään ohittaa kriteereitäni, jotka vaativat vähintään veren seisahtamista hetkeksi jonkin upean ilmestyksen edessä. Tämänpäiväinen oli lähellä sitä, mutta ei tarpeeksi. ;)
Mutta kuitenkin, merimaailma oli ihana. Ikebukuron Sunshine City on kiva kaupunginosa, joka palvelee animeharrastajia, shoppaajia ja eläinten ystäviä kissakahviloineen ja merimaailmoineen.
Kuin mini-Okinawa.
Hammasharjalla puhdistettiin kivikkoa, jossa mureena päätti sillä välin ottaa päivänokoset.
Laiskiainen tekee sitä mitä laiskiainen parhaiten osaa: Laiskottelee.
Minäkin silitin.
Pöllö. Oli vielä haukkakin.
Merileijonashow oli vaikuttava. Fiksuja otukoita. Osasi leikkiä kuolluttakin, kun vesipyssyllä ammuttiin. Ja kantaa nenällään pallon päällä tarjotinta, jossa oli jäähilepikari.
Paljon jäi vielä kuvaamattakin, mutta tuossa nyt tuollainen yleiskatsaus Sunshine Cityn merimaailman tarjontaan. Ihana keidas keskellä betoniviidakkoa. :)
Nyt aion ottaa univelkoja takaisin ja mennä aikaisin nukkumaan. Huomenna olisi monituntinen keikka tiedossa Shinjukun Liquidroomilla eri esiintyjin. Sitäpä odotellessa.
About Farna
Tokiopolitan 