Malice in Wonderland
Ei, en kuvaa nyt otsikolla itseäni aamutuimiin ennen ensimmäistä kupposta kahvia, vaan lainasin Elmujen ( エルム ) biisin ja uusimman albumin nimeä, olinhan eilen heidän keikallaan!
Te surkeat sielut, jotka ette vielä tiedä, mikä Elm on, tässä linkki kyseiseen biisiin: http://www.youtube.com/watch?v=94mhbsqz2so
Elm soittaa Halloween-teemaista musiikkia ja heidän tämän hetkinen tyylinsä jäljittelee Alice in Wonderland -teemaa.
En olisi kuunaan löytänyt EDGEä, ellen olisi bongannut pientä porukkaa lolitoiksi pukeutuneita tyttöjä. Suuntasin siis sinne ja huomasin sitten pienen pienen kyltin rakennuksen sisäseinämässä, että kyseinen klubi sijaitsee talon kellarissa. Oh, the joy. No, hyvä puolihan siinä sinänsä oli se, että kun sisään mahtuu suurinpiirtein sata, jos sitäkään, ainakin näkymät olivat hyvät. 8D
Seisoin siinä sitten kahden japanilaisen fanipojan välissä ja teimme yhdessä furuja ja hypimme käsi kädessä musiikin tahdissa. Rakastan paikallista fanikulttuuria. :D
Rakastan myös bändin vokalistia, ja olisin halunnut viedä Mat Hatterin aka Jekyllin kotiini, mutta eihän minulla edes ole kotia. ;_;
Yritän kuitenkin korjata asian mahdollisimman pian ja lähetin tänään hakemuksen Borderlinkille englanninopettajaksi. Borderlink auttaa niin asunnon kuin pankkitilin ja kaiken muun elämiseen ja oleskelulupaan liittyvän kanssa. Huippua. Toivottavasti pesti irtoaa.
Jotta en olisi niin forever alone, sovin tapaamisen erään nettitutun kanssa huomiselle. Menemme vissiin drinkille… Niinpä päätin, että on hankittava THE laukku viimein, ja suuntasin Asagayaan (totta, taisin vain tarvita hyvän tekosyyn käydä shoppaamassa).
Matkaevääksi aamupalakseni nappasin pienen rasian hedelmäviipaleita, sekä tietenkin Zeroa. Sitä ei uskokaan kuinka paljon voi kaivata hedelmiä ennen kuin on monta viikkoa ilman niitä.
Täällä on hanamit ja kaikenlaiset muut hilipatapippaat alkamassa, joten toiveita oli taas kirjoiteltu puut täyteen asemallakin.
Ah, ihanaa olla täällä taas.
Tatsurokin vaikuttaa olleen täällä. Mikään muu ei voi selittää ostoskadun yllä roikkuvaa paperialpakkaa.
Ja sitten, sitten viimein pääsin sen liikkeen luo, missä elämäni laukku odotti. Ja sitten järkytyin, kun huomasin, että niitä oli oikeastaan kolme. Tai lähinnä kuusi, koska näin sisällä ollessani paljon muutakin ihanaa. Mutta tässä se nyt on:
Joka gootin unelma. Paljon hörsöä, kiiltävää sifonkia; tilaihme, jonne mahtuu niin meikit kuin läppärikin (ja ehkä yksi Elmujen vokalisti).
Puodin pitäjä oli keski-iän ylittänyt, arvokkaan oloinen rouva, jonka kanssa taivastelin hetken tämän kauniita laukkuja ja tein viimein kaupat. Ilmeisesti tein vaikutuksen japanillani, sillä hän jäi vielä hetkeksi juttelemaankin, tosin siinä vaiheessa oli pakko myöntää, että olen todellakin vasta opiskelutasolla. :D
Mutta awww. ♥
Hilpeänä palasin sitten takaisin asemaa kohti ja vilkuilin ostoskadun muuta tarjontaa, sillä jokin uusi paitakin olisi kiva.
Ei ihan sitä mitä hain, mutta sopisihan tuo. Asagaya kun ON rakkautta! ♥
Matkalla takaisin Ikebukuroon arvoin mitä söisin päivän pääruoaksi ja missä ja milloin. Lopulta arpomiseni johti siihen, että huomasin olevani matkalla Nakamurabashiin edelleen syömättä, ja nälän menneen jopa ohi. Poikkesin kuitenkin Seiyussa, paikallisessa supermarketissa, hakemassa salaattirasian. Nappasin mukaan myös avokadon ja pienen paketin lihaleikkeitä, jotta proteiinit ja muut tarpeet tulee edes välillä tyydytettyä.
Tarpeista ja tyydytyksestä puheenollen, saavuttuani Nakamurabashin asemalle, liukuportaissa tuli vastaan eräs nuorimies, joka päätti sitten kohottaa paitaansa vilauttaakseen vatsalihaksiaan kävellessäni ohi. Kiitos tästä. Juuri tätä kaipasinkin.
No, nyt kun olen lähettänyt työhakemuksen ja postittanut blogin, taidan mennä käymään pyykillä ja opiskella loppuillan japania. :)
About Farna
Tokiopolitan 