Tokiopolitan

Seikkailuja Japanissa (ja joskus muuallakin)

P*skareissu, mutta tulipahan tehtyä

Kun Kira sanoi viime yönä, että saisin nukkua pitkään hänen lähdettyään aamusella töihin ja sieltä Yokohamaan ystävänsä kanssa, alitajuntani taisi ottaa sen liiankin kirjaimellisesti. Muistan nimittäin torkutelleeni hetken hänen lähtönsä jälkeen, ja seuraavan kerran kun avasin silmäni, kello oli jo kolme. Sinne meni taas päivän suunnitelmat ehtiä käydä vaikka missä päivänvalolla. Pyykkäystä olin kuitenkin lykännyt jo niin pitkään, että se voitti kaikki muut suunnitelmat. Niinpä lähdin pyykkireissulle ja huomasin sen olevan täällä vielä halvempaa kuin Koenjissa.

Koneen pyöriessä päätin käväistä murkinalla viereisessä raamenpaikassa, jossa lisäkseni oli yksi asiakas. Sain aika pitkän ja hämmentyneen katseen paikan pitäjältä, ilmeisesti harva ulkomaalainen tässä kaupunginosassa eksyy sinne syömään. Tilauksen tehtyäni hän kysyi mistä olen ja mitä teen jne. Tämän pienen smalltalkin hoidin jo kutakuinkin sujuvasti japaniksi. :D
Pian sainkin eteeni mielettömän kokoisen kulhon nuudeleita ja kasviksia. Hyvänen aika, mihin vatsaan sellainen annos pitäisi mahtua? Oikeasti, siinä kulhossa olisi kylvettänyt vauvaa. No, päätin syödä kaiken minkä vain kohteliaisuudesta jaksan ja luin samalla japania. Aika tiukkaa teki, mutta pääsin vähän alle puoliväliin sitä kiulua, kun vatsa sanoi että jo riittää, ja kellokin sanoi, että pyykki on valmista.

Koska tunsin selittämätöntä väsymystä nukuttuani kuitenkin melkein kellon ympäri, kävin pyykkien pyöriessä kuivausrummussa hakemassa viereistä lähikaupasta kahvia. Fiilistelyn vuoksi päädyin ottamaan Starbucksin Kyoto editionin, eli Matcha Latten. Oikein hyvää, suosittelen.
Pyykit kotiin heitettyäni vaihdoin vaatteet ja päätin, ettei kannata lähteä Ikebukuroa kauemmas, kun kellokin oli jo niin paljon. Tarkoituksenani oli etsiä EDGE liveklubi, sekä eräs ostoskeskus, jossa olin jo aiemmin käynyt Meepun kanssa, sekä mahdollisesti mennä vielä rentoutumaan kissakahvila Nekorobiin, mutta koska suuntavaistoni on mitä on, pyörin kortteleita ympäriinsä turhautuneena niin, että korkokenkiin sullotut jalkani uhkasivat sanoa itsensä pian irti. Niinpä päätin luovuttaa ja palata takaisin Nakamurabashiin. Kaikki kahvilat kun olivat aivan tupaten täynnä Ikebukurossa. Onhan nyt lauantai-ilta…

Sitä ennen kävin FamilyMartissa tappelemassa tikettikoneen kanssa – hyvä kun olen Lawsonien masiinoita oppinut käyttämään – ja päädyin lopulta pyytämään apua myyjältä. Niin, joutuen käyttämään sanastoa, jota en osaa. No, luovuus kunniaan. Ei näyttänyt olevan myyjälläkään helppoa löytää kyseisestä vimpaimesta kyseistä keikkaa ja lippua, mutta yhteistyöllä viimein saimme sen ulos. Jippii. Ei mennyt siis ihan täysin hukkaan tämä reissu, mutta turhauttaa kieltämättä, kun en löytänyt sitä ostoskeskusta, josta haluan yhen hiusklipsijutun, enkä ehtinyt Asagayaan ostamaan unelmieni laukkua, jonka viimeksi näin jo suljetun liikkeen ikkunassa, ja että en jaksanut kävellä Nekorobiinkaan asti.

Kello on vasta jotain vähän yli kymmenen, eikä huvittaisi vielä palata kämpillekään. Niinpä horjahdin Gustoon istumaan. Tällä kertaa en tilannut kylmiä raameneita, sillä olen edelleen täynnä siitä kiulullisesta, jonka söin aiemmin päivällä. Nyt nautiskelen suklaaparfaista, punaviinistä, kahvista ja päivän keitosta, joka kuuluu drinkkibaariin ja vaihtelee näemmä päivittäin. Viimeksi täällä oli maissikeittoa (ihanaa), tänään on levä&itukeittoa (ihanaa).

Hassua, kun tein tilauksen, myyjä kysyi otanko yhden parfain. Teki mieli sanoa, että ei toki, laita kaksi, kun mielikuvitusystäväni ottaa yhden myös. Tätä menoa mulla kai jokin sellainen onkin. Olen nyt neljättä päivää hengannut yksin… Hmm. No, ehkä pitäisi viimein rohkaistua ja suostua kahville & syömään noiden muutamien tyyppien kanssa, joiden kanssa olen jutellut MeetAsian.comissa.
Tapasin siellä myös yhden tyypin, joka ei ole japanilainen ja joka opettaa englantia Chibassa. Hän kehoitti hakemaan samalle firmalle kuin hänkin, koska se on kuulemma helppo tapa saada oleskelulupa ja tienata. Harkitsen sitä… Vaikka minulla ei kyllä rehellisyyden nimissä ole hajuakaan opettamisesta. :D
Mutta kuten sanottu, olen kohta valmis vaikka heiluttamaan luutaa täällä jos sillä vain saan jäädä.

Hmm, huomenna on tiedossa Fashion Walk Harajukulla. Sitäkin varten olisin halunnut unelmien laukun, sekä sen hiusjatkeklipsin, mutta katsotaan josko ehtisin kiitää huomenna aamulla etsimään niitä. Jos en, niin sitten mennään näillä eväillä. Olen myös tosi, tosi iloinen, että sain tuon lipun Elmujen keikalle tiistaina. Nyt kun vielä löytyisi se Ikebukuron EDGE –klubi… Ehkä joku kiva sielu auttaa taas, niin kuin näillä yleensä on tapana. :)

About Farna

Impulsive, passionate, adventurer. "If you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best."

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tietoja

This entry was posted on 22.7.2012 by in Uncategorized.
%d bloggaajaa tykkää tästä: