Tokiopolitan

Seikkailuja Japanissa (ja joskus muuallakin)

Diamonds are a girl’s best friends

Nyt takana on jo kolmas yö katkonaista unta. Se kieltämättä tuntuikin siltä tänä aamuna, joten Kiran lähdettyä töihin päätin suosiolla jatkaa vielä hetken uniani. Asagaya ja Akihabara odottaisivat kyllä. Seuraavan kerran elvyin istumisasentoon kello yhdeltä, ja se tuntui selässäkin asti, että maattu oli kellon ympäri. Sen lisäksi oli tiedossa vielä tärkeiden hommien hoitamista ennen kuin pääsisin lähtemään timanttikaupunkiin ja sieltä elektroniikkataivaaseen. Niinpä vedin kiireellä tukan ylös ja sipaisin vielä kiireellisemmän meikin nassuun ja lähdin jälleen etsimään kerran kadottamaani internetkahvilaa täällä Nakamurabashissa.

Onnekseni löysin sen ja sain tulostettua työhakemukseni ja viimein postitettua sen Maverickille. Kävin kertomassa asiasta sille aiemmin mainitsemalleni alttaripatsaallekin, johon olen alkanut kokea outoa kiintymystä. Lienenkö vain seurankaipuussa, kun vietän nykyään niin paljon aikaa yksin täällä? :D
Toinen kiintymykseni kohde on Guston kylmä raamenkulho, jossa on nuudelien seassa kolme kanafilettä, levää, pavunvarsia ja puolikas kananmuna. Ensimmäisellä kokeilemalla olin skeptinen, sillä pääaterian pitäisi mielestäni olla aina lämmin (ellei kyseessä ole sushi), mutta tänään oli jo kolmas kerta, kun tilasin kyseistä soppaa. Näillä helteillä on oikeastaan ihme, että mikään edes maistuu, joten kai tuollainen kylmä menee paremmin alas…

Pääsin siis viimein Asagayaan asti neljältä päivällä ja lähdin uteliaana kohti aseman Diamond Town Exitiä, jonka bongasin siellä viime käynnilläni. Asagayahan on muutenkin aivan ihana paikka, mutta jos siellä on vielä jotain timantteihinkin viittaavaa, onhan se pakko nähdä. Astuttuani ulos kyseisestä portista saavuin pieneen kauppatilaan, jossa moninaiset puodit myivät kaikkea söpöä ja kimaltelevaa. Myös Suomessa tunnettu Accessorize kauppasi siellä blingejään. Senkin läpi käveltyäni pääsin viimein ulos ja astuin kadulle nimeltä Star Road. Sen katuvalot loistivat päivänvalollakin vaihdellen värejä ja heijastellen timantinhehkua.

Kaunista, kaunista…

Kadun päästä alkoi asuinalue, joka oli täynnään kauniita ja värikkäitä taloja, ja koin hetken olevani kuin jossain satumaailmassa. Kuka tarvitsee Disney Landia, kun Tokio jo itsessään sisältää ihania alueita kuten tämä? Asagayan Diamond Town sopii hyvin niille, jotka tahtovat päiväkävelylle nättiin ja rauhaisaan paikkaan.

Päätin myös tehdä zombiewalkini uudestaan, vähän paremmassa hapessa tällä kertaa, sillä näin siellä viimeksi mielenkiintoisia asioita, joihin olin viimeksi kuitenkin liian väsynyt ja kipuisa reagoidakseni. Esimerkiksi tämä patsas.

En tiedä, mitä se esittää tai kuka sen on siihen pystyttänyt, mutta se on jollain tapaa koskettava. Tyttö näyttää melko nälkiintyneeltä kurottaen kohti poikaa, ja tämä komea nuorimies pitelee omenaa selkänsä takana. Olisi kyllä kiva kuulla tarina tämän teoksen takana. Siinä oli vielä tuolikin tytön lähellä, mutta se ei tullut kuvaan mukaan.

Kello oli jo lähemmäs seitsemän, kun heitin arpaa, että menenkö sinne Akihabaraan heti vai en. Kuuman päivän päätteeksi olo oli hikinen, joten totesin että voisin aivan hyvin käydä Nakamurabashissa suihkussa ja vaihtamassa vaatteet ja lähteä viettämään vaikkapa allnighteria Akihabaraan. Niin tein, mutta ennen lähtöäni tarkistin vielä netistä, että olisiko Akihabarassa mitään viihdykettä koko yöksi. Googlettamalla selvisi, että monen ihmisen mielestä ei. Pohdin myös Shinjukua ja Shibuyaa sopivina kohteina, mutta niiden yöelämän tuntien ulkonäköön kannattaisi panostaa, mitä en todellakaan jaksanut enää tehdä. Niinpä päätin jäädä kotikonnuille ja opiskella japania koko yön sen kunniaksi, että sain viimein työhakemukseni pistettyä postiin.

Kiran kanssa olimme jo maanantaina sopineet, että jos aion olla iltaisin jossain myöhään, kotiin saa tulla vasta yhdeksän tienoolla aamulla. No, onneksi Gusto on auki kolmeen ja Mäkki läpi yön, joten kirjoittelen tätä postausta nyt kello kolmelta yöllä täällä Nakamurabashin keskustassa ja pohdin, miten mahtaa allnighter sujua Mäkissä muiden yökukkujien kanssa. Näemmä täällä on tällä hetkellä kolme muuta henkilöä tekemässä kotitehtäviään (paitsi että yksi niistä nukahti juuri istuvalteen). Itsehän ahkeroin tuolla Gustossa muutaman sivun verran tehtäviä japaninoppikirjastani ja voisin taas jatkaa kohta. :D

Kun palaan kotiin, aion nukkua viisi tai kuusi tuntia ja lähteä sitten pyykille. Sen jälkeen pitää mennä Harajukulle reklamoimaan kännykästäni, joka kyllä soittaa ja vastaanottaa puheluita sekä viestejä, mutta ei suostu lähettämään viestejä. Sen lisäksi minulta puuttuu laturi, ja kännykässä on enää yksi palkki jäljellä akkua. Mitä jos ne soittaa DC:ltä jo huomenna?? Niinpä. Maltanko nukkuakaan… Tällä hetkellä ei ainakaan vielä väsytä. Katsotaan kuuden tunnin kuluttua.

Myöhemmin, kello neljältä päivällä…

Näin miellyttäviä unia, enkä saanut itseäni aiemmin ylös. Pyykkäys saa jäädä huomiseen, sillä kännykän laturi ja toimivuus on nyt tärkeämpää. Niinpä vedän tästä itseni lähtökuosiin Harajukulle nyt. Allnighter meni hyvin, paitsi että nyt vähän väsyttää… No, josko ensi yön nukkuisin sängyssäni kuin tukki.

About Farna

Impulsive, passionate, adventurer. "If you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best."

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tietoja

This entry was posted on 20.7.2012 by in Uncategorized.
%d bloggaajaa tykkää tästä: