Sadistic Day
Perjantaina kävin kaupungilla ostamassa loputkin japanin N2-oppikirjoista (olen päättänyt mennä joulukuussa suorittamaan JLPT:n!), minkä jälkeen riensin Shibuyaan tapaamaan vain kymmenen minuuttia myöhässä olleen Farnan. Jatkoimme Hachikoun luota O-Eastille päivän pääkohdetta, Girugameshin keikkaa varten.
Tulin Japaniin lähinnä MUCCun keikkaa varten, ja Girugameshin keikka tuntui lähinnä pakolliselta sivukohteelta – kun kerran satutaan olemaan maassa niin pakkohan Girugameshkin on nähdä. Keikka kuitenkin räjäytti maailmani, ehkä jopa MUCCua enemmän. :D
Luulin, että keikalla soitettaisiin Zechhou BANGin lisäksi GOta, hyvällä tuurilla ehkä jopa vähän NOW’ta. Minulta oli mennyt täysin ohi ilmoitus, että jokaista kiertueen keikkaa varten arvotaan sattumanvaraisesti yksi levy, jota soitetaan. Shibuya sai girugameshin.
Siitä on vähän yli neljä vuotta, kun Girugamesh tuli Suomeen ensimmäisen kerran. Girugamesh oli juuri julkaistu, ja kun kävin Epe’sissä hakemassa keikkalippuni, myyjä ylipuhui minut ostamaan samalla kyseisen levyn. Sen jälkeen paluuta ei enää ollutkaan. Kun perjantain keikka alkoi patchworkilla, olin ihan ymmälläni mutta hyvin, hyvin onnellinen. :D Settilista oli muutenkin oikein hyvä:
～SE～
01.patchwork
02.Vermillion
03.stupid
04.少女A
～MC～
05.新曲
06.Real my place
07.crime-罪-
08.CRAZY-FLAG
09.sunrise
～MC～
10.新曲
～MC～
11.bit crash
12.お前に捧げる醜い声
13.ULTIMATE4
14.BORDER
15.MISSION CODE
16.絶頂BANG!!
Zecchou BANGissa lavalle saatiin myös tanssijat! Siinä unohtui Satoshin katselu kokonaan, kun pojat (ja tytöt) näyttivät parhaat liikkeensä. :D
Valitettavasti encore ei toiminut läheskään yhtä hyvin. ^^; Kaikki biisit arvottiin lavalla yleisön ehdotuksista. Ensimmäiseksi Satoshi veti laatikosta driving timen (hyvä!) ja jonkin biisin, joka ei edes ollut girugameshin tuotantoa. Satoshi, Ryo ja Shuu saivat biisin alusta kiinni, mutta Nii kieltäytyi yhteistyöstä, jolloin Satoshi joutui vetämään toiseksi biisiksi Gamblen. Tähän asti kaikki hyvin. Seuraaviksi biiseiksi vedettiin COLOR, jonka yleisö jaksoi vielä jotenkin tanssia mukana, vaikka energia oli selvästi laskenut girugameshin biiseistä, ja Gokusou. Minä en tiennyt, mikä Gokusou ylipäätään on (Google kertoo, että se julkaistiin eräällä EP:llä vuonna 2005 ja siitä tehtiin uusi versio bonusbiisiksi johonkin NOW’n rajoitetuista painoksista), eikä tainnut tietää kukaan muukaan, koska yleisö seisoi koko biisin hiljaa paikoillaan. Täysi floppi siis, joten Satoshikin joutui toteamaan, ettei keikkaa voi lopettaa näin, ja veti laatikosta vielä yhden biisin. Valitettavasti tällä kertaa valituksi tuli Dekiai, joka sai taas kädet ilmaan, mutta keikan lopettaminen vuoden 2003 demobiisiin olisi ollut lähes yhtä surullista, joten bändi veti perään vielä BREAK DOWNin MUSICilta ja keikka saatiin viimein kolmannella yrittämällä onnellisesti loppuun. Sen jälkeen meille näytettiin vielä Zecchou BANGin musiikkivideo valkokankaalta.
Koska meillä ei ollut Zecchou BANGin rajoitetun painoksen B-versiota (ostin mieluummin A-version), emme päässeet nimmaritilaisuuteen, vaan menimme ulos, tyhjensimme fanikamapöydän (pyyhe minulle, paita ja ranneke Farnalle) ja törmäsimme Natsumiin. Kerroin Natsumille eilisestä kohtaamisesta Zeal Linkissa ja tuskailin, että saatan joutua vielä televisioon. Natsumin kommentti oli ”ai taas?”, minkä jälkeen hän kertoi, että hän ja Yuka näkivät minut uuden vuoden 2011 Over the edgessä kuvatussa ohjelmassa tv:ssä. Ai että se meitä kuvannut kamera olikin tv-kamera… ^^;;; Luulin niiden terveisten päätyvän korkeintaan takahuoneeseen. Kai me ulkomaiset fanit olemme japanilaisten mielestä kovin eksoottisia.
Keikan jälkeen mutustelimme yhdet juustokara-agekunit ja lähdimme sitten Kouenjiin suihkuun ja laittautumaan illan seuraavia bileitä varten. Niistä lisää seuraavassa postissa!
About Meepu
Tokiopolitan 
Päivitysilmoitus: Voittajahan on se, jolla on hauskaa? | Tokiopolitan