Attack of the killer… Bambi?
Perjantaiaamuna pakkasimme kamamme Oosakassa, mikä ei ollut ihan helppo tehtävä: Missä ihmeen vaiheessa sitä kerääntyi näin paljon? Emmehän me ostaneet Oosakasta kuin, no, minä ostin muutaman japanin oppikirjan ja pari muuta kirjaa ja pari lehteä ja muutaman levyn ja yhden pussillisen fanikamaa, Farna osti Pure Soundista kolme pussillista fanikamaa ja SIDon keikalta varmaan toisen samanlaisen kasan… Matkalaukkuni oli siis räjähtämispisteessä, mikä sai minut huolestumaan parin viikon päässä odottavasta paluusta Suomeen: Kuinka ihmeessä saan kaikki miljoonat lehteni ja kirjani mukaan? ^^;
Kurkkukipu ja yskä eivät ota parantuakseen, joten vedin flunssamaskin kasvoille ja raahasin matkalaukun lähimpään kahvilaan, jossa söimme voileipiä hiljaisuudessa. Onneksi Farna tuntuu olevan aika syvällä uusimman tarinansa maailmassa, ja taisi käyttää taas koko päivän juonenkäänteiden miettimiseen, kun minusta ei ollut juttukumppaniksi.
Kyouton hotelli halusi ottaa meidät vastaan vasta illalla kuuden jälkeen, joten päätimme viettää päivän Jossain Ihan Muualla: Koska viime maanantain reissulla emme nähneet Narasta muuta kuin 100-vuotisjuhlahallin sisältä ja ulkoa, hyppäsimme taas Naran junaan tarkoituksena mennä katsomaan tällä kertaa oikeita nähtävyyksiä. Matkalaukkukin mahtui mukavasti Naran Kintetsu-aseman toiseksi isoimpaan säilytyslokeroon.
Cuteness overload!
Kun sanon oikeita nähtävyyksiä, en tarkoita temppeleitä tai muita historiallisia monumentteja. Farna kiersi ne kuulemma läpi jo edellisellä matkallaan, ja minä olen mielestäni nähnyt tällä matkalla jo niin monta temppeliä, että ne kaikki alkavat näyttää samoilta. Naran tärkein nähtävyys ovat tietysti kaupungin suloiset peurat. Ja kyllä, ne olivat ihan oikeasti suloisia eivätkä yrittäneet syödä meiltä mitään muuta kuin ostamamme peurakeksit. Sarviaan ne eivät tosin aina muistaneet varoa.
Vaviskaa, koirakot. Minä ja peurani tulemme vielä valloittamaan agilityradat!
Sadekuuro yllätti meidät kesken peuransilittelyn, mutta puiston keskeltä löytyi hyvä katos, jonka alla saatoimme pitää sadetta. Sen jälkeen syötin peuroille vielä yhden keksipinon, silittelimme ihania pieniä vasoja ja huomasimme, että minulla voisi olla edessäni loistava tulevaisuus peurankouluttajana.
Kilpikonnat nauttivat suorasta auringonpaisteesta huomattavasti enemmän kuin minä.
Peurojen jälkeen kävelimme pari turistikatua läpi, mutta koska meillä kummallakaan ei ole enää kovin paljon ylimääräistä rahaa eikä yhtään ylimääräistä tilaa matkalaukuissamme, ostokset jäivät vähäisiksi. Postikortteja löytyi vihdoin (japanilaisethan eivät itse käytä postikortteja, joten niitä saa vain turistipaikoista), joten ystävät ja sukulaiset voivat odottaa ensi viikolla postilaatikkoihinsa Nara-teemaisia tervehdyksiä. Hetken pyörittyämme siirryimme istuskelemaan pienen, kauniin lammikon rannalle. Katseltavaa riitti taas, koska lampi oli täynnä kilpikonnia ja karppeja, jotka nekin olisivat halunneet meiltä ruokaa. Pari peuraakin kävi tervehtimässä, mutta koska peurakeksit olivat loppu, jouduimme syöttämään niille vain puunoksia.
Kyouto by night.
Lähdimme Narasta parahultaisesti toisen, rankemman sadekuuron alkaessa. Matka Kyoutoon kesti suunnilleen yhtä kauan kuin matka Oosakasta, ja Kyoutossa hyppäsimme taksiin, joka toi meidät painavine pakaaseinemme hotellille. Se sijaitsee Gionin eteläpuolella ihan Kiyomizuderan lähellä ja on sama, jossa Farna, Avalyn ja Tomo viime reissulla yöpyivät. Kävimme heti ensimmäisenä iltana tutustumassa nopeasti alueeseen ja jouduimme keskelle kolmatta saderyöppyä, joka kasteli meidät niin, etten usko meidän kuivuvan vielä ensi viikollakaan. ;p
About Meepu
Tokiopolitan 