Ruoka naisen tiellä pitää
Koska eilen joimme kaksin käsin vielä pikkutunneille asti, olokin oli sen mukainen aamulla, joten nukuimme iltapäivään asti ja alkuperäiset suunnitelmamme vesittyivät. Höh.
Zombasimme lounasaikaan kaupungille siinä toivossa, että sieltä löytyisi ruokaa, joka paitsi houkuttaisi syömään, myös pysyisi sisällä. Olemme useasti kulkeneet erään italialaisen ravintolan ohi, jonka nimi on PIENO. Paikka on yleensä ollut tupaten täynnä, mutta nyt sisällä oli puolet pöydistä tyhjinä. Jes. Sinne.
Meepu herkutteli tomaattisella kanapastalla, minä nautiskelin kesäkurpitsaa ja mustekalarenkaita.
Vastoin odotuksiani, olo ei suinkaan parantunut syömisen jälkeen, joten päätimme siirtyä takaisin hostellille FamilyMartin kautta, josta haimme lisää Zeroa jääkaappiimme. Lagasimme hetken vuoteissamme kera läppiksien, kunnes Meepu päätti lähteä postikorttiostoksille ja muutenkin kaupunkia kiertämään. Itse jäin kirjoittamaan meilejä sun muita ja jatkoin sitä vielä Meepun palattuakin.
Kun heikot olot oli podettu pois, olikin aika käydä metsästämässä iltapalaa. Päätimme tällä kertaa ottaa eri kadun kuin yleensä, ja Meepu olikin jo aiemmin päivällä tarkastanut kyseisen pätkän ravintolatarjonnan. Koska päätimme, että maistamme jokaisessa kaupungissa niiden erikoisuuksia, oli aika maistaa Osakan okonomiyakia sekä takoyakeja.
Kahdella eri soosilla olevia takoyakipalloja. Mustekalapalluroita, siis. Oikein hyvää.
Okonomiyaki on pizzamainen munakas, jonka täytteet saa itse valita. Minä päädyin katkarapuihin ja Meepu puolestaan possunlihaan.
Täällä olisi viihtynyt varmasti pidempäänkin jos aikaa vain olisi. Ihmiset ovat olleet mukavia ja reippaita lähestymään ulkomaalaisia. Perus matkakohteita ei pahemmin käyty katselemassa, mutta mukavinta onkin spontaani lomailu ja pieniin erikoisiin paikkoihin eksyminen, kuten esimerkiksi eilinen Alice-ravintola.
Suosittelen Osakaa lähinnä kaikille. Oikein kiva lomakohde.
さようなら、大阪。
About Farna
Tokiopolitan 