Päiväni osakalaisena vampyyrina
Päiväni alkoi virallisesti kello 13:40 kun viimein nousin sängystä. Sitä ennen olin heräillyt ränniin hakkaavaan sateeseen, sekä epämääräisiin ääniin ikkunamme vieressä olevalta temppelialueelta. Meepukin elpyi melko nopeasti ja pikaisen meikin ja pukeutumisen jälkeen olimme valmiit lähtemään katsastamaan kaupunkia.
Siinä se takapihan pikkupeto taas on…
Eilinen konsertti oli vain muisto kipeinä hartioina ja pienenä hymynä suupielissä kun lähdimme kohti uusia seikkailuja. Lähdimme metsästämään Pure Soundia (jrock liike) ja kiertelimme tovin katuja, jotka olivat täynnään hiphop ja beach stylea. Osaka tuntuu muutenkin olevan kuin kulttuurien sulatusuuni, vai mitä muuta voi päätellä randomeista ranskalaisista tapasravintoloista, italialaiskorealaisesta pizzeriasta, muotiliikkeestä, jonka ikkunassa on mallinuken yllä sekä yukata, että älyttömästi länsimaalaistyylisiä accessoreja? Puhumattakaan katukuvasta, jossa ulkomaalainen ei ole mitenkään harvinainen näky. Länsimaalaista etnisyyttä löytyy joka kolkasta. Tämä tietysti johtaa siihen, että täällä kauppojen kassat käyttävät nopeammin ja rohkeammin englantia ellet itse johda keskustelua japaniksi. Oiva paikka siis niille, joilla on kielikynnys esteenä Japanin matkailulle. ;)
Yksi lukuisista surffiliikkeistä.
Vähän perinteisempääkin korttelia.
Näkymiä ostoskeskuksen ikkunasta.
Löysimme Pure Soundin ja lähdin sieltä noin seitsemänkymppiä köyhempänä, kassi täynnä SID-kamaa. Seuraavaksi metsästimme ruokaa, mikä löytyikin helposti vastapäisestä Saizeriasta. Aloitin keveästi kananrintafileellä tomaatti&juustokastikkeessa ja päätin muonailuni valkoviiniin ja etanoihin. Sen jälkeen hoipperoimme takaisin kohti hostellia, mutta päätimme mennä underpassin, Namba Walkin kautta, sillä se on täynnään erilaisia kauppoja ja kahviloita. Parfait houkutteli ja lopulta löysimmekin täydellisen kahvilan täydellisillä suklaaparfailla sekä täydellisellä Tatsuro-kopiolla. Oli huumaavaa nauttia jäätelöä ja istua niin lähellä edes jotakuta joka oli sinnepäin kuin kyseinen herra. :D
Idylliä toki hieman rikkoi se, että mies oli ketjupolttaja, toisin kuin Tatsuro, joka ei polta ollenkaan. No, lähes täydellinen riitti. ;3
Täydellistä, täydellistä.
Ilta hämärtyy ja valot kirkastuu. Tähän näkyyn ei kyllästy.
Kun sekä maha että silmät olivat syöneet tarpeeksi, lähdimme hostellille ja päädyimme päivittämään nettisivujamme ja tekemään niitä näitä, kunnes kahden jälkeen yöllä tuli tunne, että kaipaa hieman kävelyä sekä jotain murkinaa. Löysimme paikallisen supermarketin, josta sai lähinnä kaikkea. Myös jonkun hassun poitsun, joka ihastui Meepuun sangen kovin ja halusi jakaa rakkauttaan minullekin. Valitettavasti edes täysikuu ei onnistunut tekemään tästä kohtaamisesta tarpeeksi romanttista että sitä olisi kannattanut jatkaa aikaansa pidempää, joten kipitimme takaisimme hostellille.
Allekirjoittaneen koppaan tarttui friteerattua mustekalaa ja kanaa, salaattia, sipsejä, pastilleja ja valkoviinipullo. Hinta yhteensä about 12euroa. Ihanaa kun voi vaan kolmelta yöllä astua kauppaan ja saada näitä kaikkia – ja vieläpä halvalla.
Ette saa mua takaisin kotiin tästä maasta kuin jalat edellä. So you know. Better get here, you.
Ja lopuksi päivän paras dialogi saavuttuamme alkuillasta huoneeseemme:
Meepu: EEEP! Astuin jonkin päälle. Farna, sano että tuo on jotain, mitä olet syönyt tänään.
Farna: *kumartuu katsomaan* Ai, etana. No onhan se toki, mutta ei tosin niitä mitä minä söin. :D
Meepu: ò_ó
P.S Yhtään eläintä ei vahingoitettu kyseisessä kohtauksessa. Farna korjasi pienen, ikuisesti traumatisoituneen luontokappaleen talteen ja antoi sen jatkaa matkaansa temppelipihalla.
Nämä tosin tulivat syödyiksi.
About Farna
Tokiopolitan 