Tokiopolitan

Seikkailuja Japanissa (ja joskus muuallakin)

Don’t let me get me

Näin tuumasi P!nk ja niin tuumaan minäkin. Muutamana viime päivänä on ottanut kuuppaan moninaiset asiat, eikä vähiten lähinnä kaikki itseeni liittyvä. Rahat on menneet, kieli ei ole vieläkään hallussa ja yleisfiilis kroppani suhteen on kuin Disneyn Fantasian virtahepoballerinalla. Paitsi että mua ei kyllä tasantarkkaan tanssituta.

Eilen yritin pitää kukkaron nyörit tiukalla ja puputin vain ituja soijaan dipattuna. Ulkona käväisin vain sen verran, että piipahdimme Meepun kanssa Koenjin keskustassa aseman lähellä ja palasimme sitten takaisin kämpille dataamaan. Siinäpä nettiä selatessa hurahti melko myöhään, mutta ainakin säästyi rahaa kun ei mennyt minnekään raakkumaan.

Meepu: Ei paljon mielenkiintoisempaa minullakaan: Kävin eilen aamulla postittamassa tuliaisia ja illalla kaupassa hakemassa oliiveja, tänä aamuna tein pienen kävelylenkin Asagayan kautta ennen Farnan heräämistä ja ostin matkalla vain yhden Rock and Readin. Numero 4, se jossa Miyavi paljasti ensimmäisen kerran olevansa kolmannen sukupolven korealainen.

Sekin hyvä puoli eilisestä itupäivästä oli, että SexPot Revengen hame meni sangen sujuvasti vyötärölle tänään. :D
Liekö jotain ihmettä muutenkin tapahtunut kropalle… Tosin ei kyllä vieläkään tarpeeksi. Niinpä tänään sitten pakotin itseni Shibuyalle asti ettei mene vallan kämpillä kyyhöttämiseksi tämäkin päivä ja että saisi vähän liikuntaakin. No, kävimme etsimässä Shibuya O-Eastin valmiiksi Girugameshin keikkaa ajatellen ja sitten horjahdimme syömään kun päätin, että en voi elää pelkillä iduilla Osakaan asti, sillä SID-keikka on ylihuomenna ja mun on pakko olla hyvässä hapessa siellä. Meepu oli kans sangen rohkaiseva ja sallin meille sitten vähän pizzaa ja tapasherkkuja.

Monenmoista tapasta kinkusta juustoon ja munakoisoon.

Ja sitten se pizza. Se oli valtava! Ja maistui todella italialaiselle pizzalle.

Shibuya oli taas täynnä väkeä, kuten lauantai-iltapäivältä voi odottaakin, mutta tarjonta oli sangen kehnoa. Tai sitten rimani on jälleen kerran kohonnut kiitos Ajito-baarin tarjonnan… :D
En malta odottaa, että pääsen sinne takaisin. Tosin a) se on kallista b) en edelleenkään osaa japania, vaikka Hinata & co. niin haluaisivatkin c) emmä tie, kyllä varmasti silti meen.

Semmonen baari Shinjukulla.

Huomenna olisi kohtuu aikainen herätys tiedossa, että ehtii pyykätä, pakata kassit Osakan & Kioton -matkaa varten, kirjoittaa kirje Akille ja kasata pieni lahjakassi sille, siivota kämppä että on kiva sitten palata reissusta, jne. Niin, ja huomenna kokkaan täällä kotosalla meille gyozanyyttejä ja jotain kasvismössöä. :)

Elämä on sitä mitä siitä tekee, ja vaikka vieläkin kaikki tuntuu niin epätoivoiselta ja ettei valoa näy tunnelin kummassakaan päässä, on pakko vaan luottaa, että kaikki järjestyy kyllä. Ja sit kun katselee jotain tällasta täydellisyyttä…

SIDon Aki.

…sitä muistaa, että täällä on niin kivoja asioita ja ihmisiä ja että unelmiensa eteen kannattaisi siis tehdä vaan vähän enemmän töitä kuin mitä tähän asti. :D

Mutta nyt kyllä aion nukkua. zzzZZzzZZZZZzzzz….

About Farna

Impulsive, passionate, adventurer. "If you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best."

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tietoja

This entry was posted on 30.6.2012 by in Uncategorized.
%d bloggaajaa tykkää tästä: