Tokiopolitan

Seikkailuja Japanissa (ja joskus muuallakin)

Rocking Shibuya

Aloitin (ilta)päivän rikkomalla (Farnan) peilin ottaessani pyykkejä ikkunan läpi sisään. Tässä siis vähän esimakua siitä, miltä seuraavat seitsemän vuotta kanssani tulevat näyttämään:

Kävin ensin iltapäivällä Shinjukussa kiertämässä Pure Soundin, Closet Childin ja Tower Recordsin kohtalaisella menestyksellä. Sen jälkeen totesin, että (1) en ollut syönyt koko päivänä kuin yhden riisipallon, (2) halusin syödä (neljän juuston) pizzaa ja (3) täytyi lähteä takaisin Kouenjiin, jotta ehtisin illan keikalle. Niinpä suuntasin takaisin kotiin etsien samalla pizzaa. Matkalla hyppäsin liian nopeaan junaan ja kävin kääntymässä Mitakassa asti (josta ei saanut pizzaa). Kouenjiin päästyäni marssin lähimpään pizzeriaan, jossa sain kuulla, että liike avautuu vasta kello kuusi eli ihan liian myöhään. Menin siis kotiin nälkäisenä ja vihaisena.

Farna lähti kanssani syömään, ja pitkällisen etsinnän jälkeen onnistuimme löytämään famiresun, joka myi ihan kelvollista pizzaa. Kiitos vaan Farna, kun kestit minua, vaikket aina tiennytkään, kuuluiko murina vatsastani vai suustani. :D Pizzan syötyäni kello oli tietysti paljon ja olin en-edes-tiedä-missä, josta pääsisi ehkä jonnekin metrolla, joka sijaitsi ehkä jossain lähellä. (Mielenkiintoisena yksityiskohtana: samassa korttelissa löytämämme ravintolan kanssa, joka oli siis ensimmäinen pizzaa myyvä paikka ~2 km säteellä, oli myös Domino’s-pizzeria. Totta kai.) En löytänyt kyseistä metroa, mutta löysin bussipysäkin, jonka ohi menevän linjan päätepysäkki oli Shibuyan asema. Hyppäsin siis bussiin, joka vei minut Shibuyaan, tietysti niin hitaasti, että keikkapaikan ovet oli jo avattu päästyäni asemalle.

Farna: Joo, olin kovin empaattinen, sillä tiedän mitä nälkäkiukku on. Mutta oli kieltämättä koomista se meidän dialogi: ”Kato, ihanat kengät!” ”Nälkäää….” ”Kiva mekko!” ”Nälkäääääää…” ”Kato kun… no jooo, nälkä?” ”Mistä arvasit?”

Silloin olin tietysti vasta asemalla, ja seuraavana haasteena oli löytää itse keikkapaikka. Lähtö Kouenjista oli ollut niin kiireinen (unohdin ensimmäisellä yrityksellä rahatkin), etten ollut ehtinyt tarkastaa sijaintia. Olisi kannattanut, koska seuraava puolisen tuntia kului juosten ympäri Shibuyaa – ei mikään helppo juttu. Harhailin Daikanyamaan asti, kunnes totesin, ettei minulla oikeasti ole enää aavistustakaan siitä, missä O-West voisi olla, joten hyppäsin taksiin, jolla ei ollut yhtään enempää tietoa paikan sijainnista, mutta joka sai minut kuitenkin vietyä sinne hyvällä veikkauksella. Siinä vaiheessa kello oli 19:50, kun keikan aloitusaika oli 19:30…

Farna: Siinäpä oli tuurin tuuri. Ja minä sain siellä Jonathanissa lihamättöä kun sinä sait viimein sitä pizzaa. Jee! Hyvinhän meillä menee! (paitti sitten kun ei oo rahaa enää syödä. Niinku nyt. Nimimerkillä: Ituja ja oliiveja)

Keikan jälkeen O-Westin edessä.

Huono onni päätti kuitenkin pitää taukoa keikalla, joka alkoi lopulta noin kello 20:00 ja oli aivan mahtava. :D En muista, milloin olisin viimeksi vetänyt alusta loppuun asti kestovirneellä. (Okei, myönnän, minulla on yleensäkin tapana pitää hauskaa keikoilla, mutta tällä kertaa niin bändillä kuin yleisölläkin tuntui olevan oikein erityisen hauskaa.) O-West on aika pieni keikkapaikka, muistaakseni 250 katsojaa, ja kaikki olivat tulleet paikalle pitämään hauskaa yhdessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen ollut Japanissa punk-keikalla, jossa mosh pitissä nähdään kunnon liikkeitä hyppypotkuista lähtien, eikä kukaan räpäytä silmääkään, kun joku yleisöstä nousee lavalle, tanssii hetken ja stagedaivaa sitten alas vokalistin korokkeelta.

Ensimmäisessä encoressa lavalle tulivat myös luvatut vieraat Miya ja Satoshi. Miya oli katsonut koko varsinaisen keikan parvelta kädet puuskassa ilmeettömänä, mutta tietysti lavalle tullessaan hänkin oli täysillä mukana. Satoshilla tuntui olevan vieläkin hauskempaa: Roolijako meni niin, että Taama lauloi ja Satoshi karjui. (Taaman, Satoshin ja Miyan samalla lavalla näkemisen hienoudet tajuavat valitettavasti vain ne, jotka ovat lukeneet vuoden 2010 NaNoWriMo-novellini, eli, öh, Nokku.)

Farna: Satoshia kaipailisin minäkin…….

Keikan jälkeen ei ollut kiire mihinkään, joten jäin vielä istuskelemaan keikkapaikan ulkupuolelle ja juttelemaan muille faneille. Valitettavasti huono tuuri palasi adrenaliinitason laskiessa, enkä ihan ehtinyt käydä juttelemassa Miyan ja Satoshin kanssa ennen kuin he lähtivät. :p Bändinkin lähtö jäi samassa kiireessä väliin.

Kotona odotti tyhjä kämppä, koska Farna on löytänyt itselleen illoiksi jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Viime yönäkin hän saapui kotiin vasta kahdeksalta aamulla (<- kuulemma, itsehän siis nukuin enkä herännyt), mutta siitä hän kertonee itse enemmän. :D

Farna: Tää on niin tätä… ”Tänä yönä en raaku aamukahdeksaan.” Enpä. :))) Mutta oikeasti lähdin jo aiemmin sieltä, seikkailin vain junilla joutessani puolisentoista tuntia, koska nukkuminenhan on aivan liian yliarvostettua. Mitä tulee tapahtumarikkaaseen yöhöni / öihini, siitä on jotain Feissarini puolella kirjoitettu… NORMIPÄIVÄ!! (ilta. yö.)

About Meepu

Taipuvainen ylianalysointiin, muttei koskaan jätä yhtään huonoa ideaa kokeilematta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tietoja

This entry was posted on 29.6.2012 by in Uncategorized.
%d bloggaajaa tykkää tästä: