Hangover or hanging out?
Eilisten bileiden jäljiltä olo oli aamulla kummallakin kauniisti ilmaistuna alavireinen, ja asuntomme sanalla sanoen surullinen näky. Kun herää tyhjä viinipullo vierestä, pohtii mihin hittoon on heivannut kännykkänsä, ja huomaa ympäristöstä löytyvän ripoteltuna paloja eilisillan ruokatarjoiluista, tulee mieleen vain yksi asia: Nyt ryhtiä nainen, ja siivoamaan!
Niinpä tiskasin tehokkaasti astiavuoret pois, keräsin roskat pois huoneen pieluksilta ja imuroin koko läänin. Sen jälkeen lähdimme sitten kohti uusia haasteita, nimittäin tapaamaan jälleen yhtä hilpeää suomalaisjoukkoa, joka oli saapunut Japaniin. (Ihanaa, kun näitä ihmisiä vaan tulee tänne. Tulkaa vaan kaikki, niin ei ole sit enää mitään syytä palata Suomeen. xD )
Tässä nää kivat ois:
Pienoinen ruokatauko ennen museon metsästämistä.
Meepu kärsi huonosta hapesta pitkälle iltaan, mutta suoriutui urhoollisesti Ghibli-museokierroksestamme Mitakassa. Itsehän olin hukannut kännykkäni lisäksi krapulanikin, mikä oli sinänsä ehkä ihan hyvä juttu. Tosin se käntty löytyi hännänpäästä myöhemmin, eli jotenkin olin onnistunut sen saamaan latinkiin ennen futonille simahtamista. (Mulla on vaan jotain vajavaisia flashbackeja eilisillasta ja loppu on yhtä sumua. Meepulla taas on raskauttavia videotodistusaineistoja, jotka pitäis varmaan tilaisuuden tullen yrittää poistaa sen kamerasta, just in case. >_>)
No joo, niin siis löysimme sen museon, kiitos näiden ihanien tienviittojen:
Näitä seuraamalla ei voinut eksyä.
Sitten kun saavuimme viimein perille, meidät vastaanotti tietenkin itse Totoro.
On se niin halittava. ♥
Olen myös sangen mieltynyt näihin nokipalluraisiin:
Koen jotain samanhenkisyyttä näiden kanssa…
Valitettavasti museon sisällä ei saanut ottaa valokuvia. Kovasti olisin kyllä halunnut. Se oli upea oma maailmansa täynnä monenlaista katsottavaa ja ihmeteltävää. Museo oli myös ulkoapäin viihtyisä ja satumainen.
Ja tätä rakennustahan jatkui monimuotoisesti joka ilmansuuntaan… Upea paikka.
Kun olimme kiertäneet museon kaikki kolme kerrosta eri huoneineen, menimme katsomaan Ghiblin lyhytfilmin, jossa saimme awwwitella kissanpentubussille, jolle Meepu menetti sydämensä täysin. ”Konekobasu” on kieltämättä yksi söpöimmistä asioista minkä tiedän. Istahdimme myös museon kahvilaan nauttimaan jäätelöstä, hotdogeista ja kuulumisten vaihtamisesta. Sitten lähdimme reippailemaan paikallisen puiston halki kohti asemaa.
Puisto ilmeni monimuotoiseksi ajanviettopaikaksi, sillä samalla nurmikentällä aikaansa vietti mm. joukko ihmisiä koirineen, ilmeisesti harjoittelemassa tottelevaisuutta tai jotain, ja sitten siellä oli kaveriporukoita pelaamassa sulkkista, jalkkista ja lentopalloa. Hämmästyttävin kaksikko oli kuitenkin miehet, joilla oli mukanaan omat lemmikkihaukkansa. (Meepu näki myöhemmin päivällä myös lapsen, jolla oli mukanaan oma lemmikkipöllö. Höh, minäkin haluan linnun… vaikka korpin!!) Kaiken nurmikentällä tapahtuvan aktiviteetin lisäksi jotkut juoksivat kierroksia koko kenttää ympäri. Monimuotoinen paikka siis todellakin!
Puistosta toiseen, päätimme kävellä Mitakan vesipuistonkin läpi, ja se osoittautuikin hyvin kauniiksi paikaksi.
Niin kaunis paikka ansaitseekin kyllä oman pyhäkön.
Näin myös elämäni ensimmäiset valtavat karpit, jotka tulivat meidät huomatessaan innokkaasti pinnalle odottamaan ruokaa, jota valitettavasti meillä ei ollut antaa… Ehkä seuraavalla kerralla voisi ottaa jotain mukaan.
Ne oli todella isoja ja niitä oli erivärisiä. Pari kalaa pussatamoiskautteli toisiaan suulle. Se oli söpöä. ♥
Ruoasta kun tuli puhe, niin päädyimme syömään ennen asemalle menoa. Kuuden hengen saaminen yhdessä sopivaan ravintolaan (etenkin kun joukossa oli ruokavammaisia) oli sinänsä jo juhlistamisen arvoinen saavutus, sen lisäksi että joukossamme oli yksi synttärisankarikin. Jokainen sai komeat, maittavat annokset eteensä, tosin itse pitäydyin salaatti ja maccha -linjalla.
Katkarapusalaattia ja jäistä macchateetä. ♥
Ruokailun aikana olimme suurimman osan ajasta hiljaa, kuten kunnon suomalaisten kuuluukin. (Tosin syönnin päätteeksi aloimme vertailla puikkojenpitelemisasentojamme…) Mutta nää happy facet kertoo kuitenkin siitä, että ruoka oli mitä mainiointa.
No joo, enemmän tai vähemmän happy facet, mutta kuitenkin.
Sitten pääsimme viimein asemalle asti ja kiirehdimme laiturilla seisovaan junaan sillä seurauksella, että jäätyäni porukassa viimeiseksi, ovet sulkeutuivat nenäni edestä ja jäin laiturille vilkuttamaan matkaseurueelleni. Onneksi täällä seuraava juna tulee yleensä muutamassa minuutissa. Tässä tapauksessa kahdessa. Joten nou hätä.
Kuljeskelin siis omia matkojani kotiin vaihtamaan vaatteita, sillä suunnitelmissa oli mennä jälleen kerran ulos Katsun kanssa.
Menimmekin; aluksi etsimme tovin sopivaa kahvilaa ja lopulta löysimme maan alla sijaitsevan pienen ravintolan, jossa sai tilata pieniä annoksia juomien ohella. Napostelimme mm. erilaisia kaloja ja lintuja, takowasabia, eli mustekalanpaloja wasabilla maustettuna (uusi ruokarakkauteni, btw!) ja sitten sain eteeni vielä tällaisen:
Njaa-a. Täytyy kyllä sanoa että nyt on kaikki koettu. Ja että Saku Sammakon kosioretki ei tainnut päättyä kauhean kehuttavasti. Yllättävää kyllä, sammakonliha muistutti koostumukseltaan ja maultaan kanaa, vain vähän makeampaa. Hmm.
Laskun jälkeen sain seuralaiseni ja meitä palvelleen, suloisen tarjoilijatytön maistamaan Läkerolia, jonka Katsu kokemuksen syvällä rintaäänellä leimasi oitis salmiakiksi, vaikka itsehän teen vissin eron salmiakin ja salmiakin välillä. Etenkin tarjoilijattaren ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen. No, koska ilta oli vielä nuori, Katsu ehdotti karaokea, ja vaikka olin vesiselvä, suostuin. Huh. Siellä hurahti pari tuntia ja illan mittaan totesin itselleni, että puheet japanilaisten huonosta viinapäästä on puppua; sillä määrällä mitä seuralaiseni joi olutta ja giniä, olin varma että kohta saan taluttaa hänet kotiin. Mutta ei, ihan omin jaloin se tosta kotiportilta lähti ja sanoi vielä menevänsä ostamaan teetä lähikaupasta. Just just. xD
Ai joo, ja tänäänkin se lauloi mulle SIDoa. Romanttista. ♥
Huomenna (siis tänään, kellohan on jo 4:30 aamulla) olis ajatuksena mennä Harajukulle suomalaiskamujemme kanssa, mutta allekirjoittanut potee tällä hetkellä orastavaa koomaa ja veikkaa 70% todennäköisyydellä, että Hartsa jää väliin tällä kertaa. Perjantaina kuitenkin pitäis kuulemma mennä raakkuun jonnekin superbileisiin. Sitäpä odotellessa. Sehän onkin sitten taas meikäläisen blogipostauspäivä. En lupaa mitään ja kiellän kaiken. Ihan tälleen jo etukäteen.
Loppukaneetiks vielä kuva sieltä vesipuistosta… Suloinen, vanha pariskunta tuijottamassa lammelle.
Tää näky kieltämättä herkisti mut. Istua vain hiljaa jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa on nähnyt ja kokenut paljon ja joka tuntee sut läpikotaisin, niin että voi vain sanoittakin kommunikoida… Niin, jonkun kanssa yhdessä vanheneminen olis kyllä aika ihanaa. :) ♥
Näissä tunnelmissa hyvät yöt nyt – oyasuminasai, sekai.
Farna vetäytyy nyt pitkäaikaiskoomaan ja pelkää, että Meepu herää aivan liian pian. Päiväkin paistaa jo kirkkaimmillaan. Pakko kait kaivaa ”The queen of fucking everything”-maskini jostakin. Missähän sekin nyt taas on…? huoh.
About Farna
Tokiopolitan 