Follow the Bling!
Toisena päivänä Tokiossa jet lag ei ole juurikaan helpottanut. Minä tuhisin tyytyväisenä melkein viiden tunnin yöunet, Farna ei saanut unta ollenkaan. Jatkoimme kuitenkin urheasti tutustumista Yamanote-linjan koillisnurkkaan: Päivä vierähti Akihabarassa ja ilta Uenossa.
Elektroniikka ja animea, kuten luvattu.
Kun olimme syöneet aamupalaksi edellisenä päivänä konbinista hamstrattuja nigireitä, lähdimme kävelemään kohti suuntaa, jossa uskoin Uenon aseman olevan. Ei se tietenkään ollut siellä, mutta ainakin matkan varrella tuli vastaan monta kaunista temppeliä ja päädyimme lopulta metroasemalle, josta pystyimme ajamaan suoraan Akihabaraan.
Akihabaralla ensimmäinen kohde oli Yodobashi Kameran liike, josta haimme Farnalle adaptereita sähkölaitteiden liittämiseen Japanin 100 V verkkoon. Haluan erikseen mainita, että itse selvisin ulos liikkeestä ostamatta yhtäkään johtoa. Kiellän myös kaikki väitteet, joiden mukaan olisin parantumaton johtojen hankkija ja hamstraaja.
Koska Akihabara tunnetaan elektroniikkataivaana, olisi voinut odottaa paikallisen Yodobashin tai Labin pullistelevan ainutlaatuisia omituisuuksia, mutta maailmasta on tullut niin pieni, ettei Akihabaran liikkeiden sisältö tai koko juurikaan poikkea muista toimipisteistä.
Yodobashi Kameralla ei ollut kokoakaan kuin muutaman kerroksen verran, ja yläkerrasta löysimme iloksemme paitsi Tower Recordsin (ei ostoksia, aiomme kiertää Closet Childit ja muut käytettyjen levyjen kaupat ennen kuin menemme ostamaan uusia levyjä isommalla rahalla), myös kirjakaupan, josta mukaan tarttuivat matkan ensimmäiset jrock-ostokset: Uusin Fool’s Mate ja Rock and Read. Fool’s Maten paras juttu on ilman mitään epäilyksiä Yuketsukon MUCC-haastattelu. Rock and Read on, kuten kaikki tietävät, kaikin tavoin täydellinen lehti: Sopivan pieni koko, upeat kuvat ja oikeasti mielenkiintoiset haastattelut. Ostamaan ajanut juttu oli tietysti Tatsuroun maaliskuun 11. päivän haastattelu teemalla ”sama aika, sama paikka”. Kuvistakin löytyy paljon yhtäläisyyksiä.
Kermatäytteinen Gundam.
Koska eilen tuli syötyä koko päivä pelkkää japanilaista ruokaa, tänään teki mieli länsimaista. Löysimme lounaalle kivan, pienen italialaisen ravintolan, jossa Farna söi pekoni-tomaatti-juustopastaa ja minä japanilaistyylistä eli käytännössä mustekala-katkarapu-simpukkapastaa merilevällä. Parasta annoksissa oli alkupalaksi saatu salaatti, jossa oli juuri oikean sopivasti kastiketta ja parmesaania.
Jälkiruokaa varten palasimme aseman lähelle, jossa sijaitsevat vierekkäin Gundam- ja AKB48-kahvilat. Gundam-kahvila näytti tarjoilevan kokonaisia lounaita ja AKB48-kahvilan jono oli pelottavan pitkä, joten tyydyimme niiden ulkopuolella sijaitsevien kioskien antimiin. AKB48-donitsit näyttivät kyllä hyviltä, mutta Gundam-fanina valintani oli totta kai kermatäytteinen Gundam-vohveli. Hyvää se olikin!
Pelihallin valikoimaa.
Ruoan jälkeen harrastettiin liikuntaa pelisalien tutkimisen muodossa. Kävimme sekä Segassa että Taitossa. Ufo catchereista ei tällä kertaa valitettavasti löytynyt mitään, mitä olisimme halunneet voittaa, eivätkä videopelitkään tai Purikurakaan oikein innostaneet, joten tyydyimme syöttämään muutamia kolikoita automaatteihin. Ainakin niissä voitto on varma. Farna tosin sai Bleach-automaatista jonkin hahmon, jota ei itse tunne. Minä pelasin vielä Taiton yläkerrassa muutaman biisin Dance Dance Revolutionia tylsän helpolla tasolla ennen kuin siirryimme seuraavaan kohteeseen, eli kahvilaan, jossa Farna hörppi jotakin erikoiskahvia samalla kun minä referoin jo edellä mainittua Yuketsukon MUCC-haastattelua sitä mukaa kun luin sitä.
Kevyt iltapala: Etanoita, valkosipulileipää, pizzaa, valkoviiniä, salaattia, tiramisua, vanukasta ja juo-niin-paljon-kuin-haluat virvoitusjuomia. Yhteensä 22 euroa.
Päivän kohtalaisesta keveydestä huolimatta olimme iltapäivällä jo aika uuvuksissa, joten palasimme Asakusaan keräämään voimia iltaa varten. Vähän ennen kahdeksaa lähdimme uudestaan kävelemään Uenoon, tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa katsoimme ennen lähtöä Google Mapsia ja kävelimme oikeaan suuntaan.
Koska Loft menee kiinni yhdeksältä ja Tsutaya kymmeneltä, meillä oli hyvin aikaa shoppailla ennen kuin vetäydyimme iltapalalle Saizeriyaan nauttimaan halpaa ja hyvää ”italialaista” ruokaa. Pöydälle ilmestyi kuin huomaamatta sen seitsemää sorttia.
Totesimme Uenon ihan hyväksi paikaksi viettää iltaa. Ravintoloita, izakayoja ja karaokepaikkoja on paljon, samoin ihmisiä. Catchit eivät juurikaan uskaltaneet lähestyä meitä, mutta se on Tokiossa aika yleinen ongelma (paitsi tietysti Kichijojissa, kuten edellisellä reissulla olleet muistavat). Emme kuitenkaan jatkaneet iltaa karaokella, koska Farna ei usko hiragananlukutaitoonsa, vaan raahustimme takaisin Asakusaan. Matkalla vastaan tuli myös yksi Book-offin liike, ja koska kello oli vasta puoli yksitoista illalla, kävin nappaamassa sieltä mukaani Prince of Tenniksen 20.5-kirjan käytettynä noin yhdellä eurolla.
Illan toiseksi teemaksi nousi Follow the Bling!in lisäksi Miksi ei?. Miksi minun muka ei pitäisi saada ostaa mangaa keskellä yötä tai pystyttää kotikadulleni torii-porttia? :D
About Meepu
Tokiopolitan 