Tokiopolitan

Seikkailuja Japanissa (ja joskus muuallakin)

Saapuminen

Lähtöaamu sujui nostalgisissa merkeissä yksin kotona. Tai no, olihan toki Facebookin chatti päällä, että sai sanoa muutamalle muulle aamuvirkulle heipat. Mutta muutoin aamu sujui laiskasti kahvia ryystäen ja miettien, onko vielä jotain, mitä pitäisi ottaa mukaan – tai lähinnä ottaa laukusta pois, sillä olin hieman huolissani matkalaukkujeni painosta. Tokihan jokainen nainen ymmärtää, että ei melkein kolmen kuukauden matkalle lähdetä yhdessä paidassa ja hameessa. Right?

Meepu: Puolitoista vuorokautta myöhemmin Tokiossa: Matkalaukkua purkaessa sieltä paljastuu mm. koristekiviä. Tämän ymmärtämiseen tarvitaan jo enemmän kuin pelkkä naiseus.

No, kaikki meni kuitenkin hyvin matkalla lentokentälle, sekä siellä itse itsemme check-innatessa. Tosin ainut selkkaus johtui mystisestä mehupullosta, jollaisen virkailija väitti minun omaavan kassissani. Olin aivan äimänä ja kielsin kaiken, joten täyteen pakattu käsimatkatavaralaukkuni skannattiin kahdesti, kunnes virkailija etsi kyseisen yhteiskunnan vihollisen. Se oli mun 50+ suojakertoiminen aurinkorasvani. Joo, ei tosiaan tullut mieleen pursottaa sitä kahteen 100mg minigrippussiin… Ois vaan pitänyt laittaa matkalaukkuun. No, virkailija otti sen pois. Hm, ehkä aurinko sittenkin voitti tämän erän kilpailussamme, mutta se ei ole vielä ohi. Löydän kyllä uuden! Ha!

Eikä täällä sitä paitsi porota aurinko. Pilvistä on, silleen ihanan eksoottisen trooppisen kosteaa ja sopivan lämmintä. Saimme onneksi viedä matkalaukut heti hostelliin ja huoneemme käyttöömme. Voi sitä poloista respapoikaa, joka joutui raahaamaan kahdenkymmenen kilon matkalaukkuni kolme kerrosta ylös… ^^;
No, pääsimme suihkuun ja sen jälkeen metsästämään ruokaa. Japaninkielenkäyttöni on yhä hieman töks töks, mutta kyllä ne jotain ymmärtää. Ja ovat niin ihanan ymmärtäväisiä ja auttavaisia, kun huomaavat eksyneet katseemme tai muun ahdinkomme. Ihanaa kansaa!

Hetken aikaa kauppoja pyörittyämme päätimme, että voisi mennä huoneistoomme lepäilemään ja sitten katsoa voittaako elämä jälleen. Toivoimme koomaavamme aamuun asti, mutta kas kas, heräsimme kuumuuteen ja sosiaalitiloista kantautuvaan puheensorinaan kello kymmenen ja päätimme lähteä uudelleen kaupungille iltapalalle. Tässä nyt istutaan Café Gustossa, jossa nautimme pienistä lautasista kootusta ateriasta ja ”juo limsaa, kahvia & teetä niin paljon kuin haluat” -hanasta. Hyvää on. Josko se uni tulisi uudestaan ihmisten aikaan, että pääsisi huomenna liikenteeseen taas… vaikkapa Akihabaralle! Olenkin kaivannut sitä paikkaa niiiin paljon. :)

Meepu: Tänään syötiin nukkumisen ja yleisen koomauksen välissä jotain tämännäköistä:

Sushin alkupalaksi kananmunaa, sieniä ja katkarapuja.

Lohimisokeitto ja päivän sushiannos.

Meepun tarjottimella paistettua makrillia, riisiä, misokeittoa ja kasviksia.
Takana Farnan friteerattua kanaa, voissa paistettua maissia ja kasviksia.

About Farna

Impulsive, passionate, adventurer. "If you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best."

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Tietoja

This entry was posted on 5.6.2012 by in Uncategorized.
%d bloggaajaa tykkää tästä: